Betty Luth taikka Hagar? Toinen noista kahdesta.
Hän laski lukua sormiensa avulla, tuo vanha laskumestari. Betty ei ollut hullumpi muodoltaan, oli sitä paitsi hyvänluontoinen ja kunniallinen. Neljänkolmattavuotinen oli tyttö, ja hän itse viisikymmentä-yksi. Seitsemänkolmatta vuotta kesän ja syksyn välillä, se nyt ei mahdottomalta tuntunut. Mutta, entä jos hän, Lydik, olisi elänyt vielä kaksitoista vuotta, niin Betty kolmenkymmenen kuuden-vuotisena olisi leski sekä menisi uusiin naimisiin ja joku nuori kelvoton anastaisi hänen vaivalla kootun raha-arkkunsa sisällön. Ja vielä lisäksi — sillä olihan vielä jotakin lisänä, ehkä paljokin, — tarvitsi Pietari Luth rahoja opintojansa varten. Sitte hänellä oli kolme naimatonta sisarta, jotka myöskin tarvitsivat elatusta…
Hagar oli kohta yhdentoista vuotias, hän olisi kahdentoista vuoden kuluttua kolmenkolmatta. Kasvatti-isä hankkisi hänelle kelpo miehen, toimeen tulevan miehen, joka ei kuluttaisi hänen myötäjäisiänsä. Ja tyttö oli näppärä, hän oli tarkka-oppinen… toista semmoista päätä sai etsiä. Nyt kun hän oli oppinut laskentoa oli häntä käytetty tullin erityismaksuja yhteen laskemaan ja hän oli tunnissa ehtinyt laskea enemmän kuin tullikirjuri kolmessa. Olivatpa ne hotikoita, kaikki nuot karsassilmäiset, ulkokullatut kirjuriretkaleet. Hagarin numeroihin saattoi luottaa. No, niin, lapsi hän oli, hoikka kuin heinänkorsi, mutta sopihan vain toivoa, että hänestä kaunotar muodostuisi? Hänen ruskeita silmiänsä ja hempeää ääntänsä ei kukaan voinut vastustaa. Annappas hänen tulla viidentoistavuotiseksi, silloin hän hallitsee taloa kuten prinsessa… Vaaka painui niin paljon Hagarin puolelle, että vaali oli melkein päätetty.
Lisbetta Wolle oli tullut sisään kattaaksensa pöytää tavallisuuden mukaan. Hän näytti tavattoman surumieliseltä tänään. Hänellä oli jotakin sydämmellänsä, mutta tullimies ei huolinut kysyä, mitä se oli. Varmaankin taas joku lehmä oli ehtynyt.
"Hyvä isä", sanoi taloudenhoitaja.
"Noh, mitä nyt?"
"Eipä juuri mitään. Tahdoin vain kysyä, josko Hagar…"
"Vai niin. Onko kiitospuhe taas valmiina? Hyvä, Lisbetta, minä pidän tytöstä ja näen halusta, että kaikki sitä tekevät."
"Ei ole kaikki kultaa, joka kiiltää."
"Soo, soo! Noh, mikä sitte tänään kiiltää?"