"Hän lukee."
"Se on hyvä. Siihen hänen ymmärryksensä kyllä riittää, sitäpä varten olen antanut hänen lukea Pietari Luthin johdolla."
"Mutta hän lukee enimmiten kaiket päivää ja välistä vielä yötkin. Hän lukee kummallisia kirjoja, joita ei kukaan ymmärrä, ja jättää askareet tekemättä."
"Määränsä sitä aina pitää tietämän, joka paikassa, Lisbetta. Pane hänelle määrä tunnit, puolet niitä kirjoja varten, ja toiset puolet taloutta varten!"
"Ei siinä kaikki, rakas isä. Hän on joka aamu Antin kanssa metsässä. Räätälin Marketta on nähnyt hänen Hertonäsissä hullun koulumestarin luona."
Tullimies kohensi valkeata että kipunat kuusipuista sinkoilivat, ja nauroi.
"Cannabiin luona! Katsoppas sellaista sukkelanjuonista tyttöä! Se on aivan hänen tapaistansa, sehän minun olisi pitänyt arvatakkin, kun hän kerran sai nenäänsä latinan hajua. Ja tuo Antti aasi, seuraa häntä kuten tallipässi. Sekin on tytön tapaista, sillä hän kietoo teidät kaikki sormiensa ympäri."
"Ei minua suinkaan", väitti Lisbetta Wolle loukattuna. "Tämä ei vielä ole kaikki, isä hyvä."
"Vai niin. Eikö ole vielä kaikki? Ehkä hän on lumonnut puurosi?"
Lisbetta rupesi itkemään.