"Kun isä rakas viitsii hullutella tuollaisista surullisista asioista! Täytyyhän sen koskea armeliaiseen ihmiseen, kun näkee lapsen kasvavan ilkeissä pakanallisissa tavoissa ja kadottavan köyhän sielunsa. Onhan Cambis, taikka mikä hänen nimensä lienee, paholaisen riivaama? Pitäähän se koulua leppäpensaille? Lukeehan se katekismusta kivien kanssa? Uskokaa vain, että hän ne saa vastaamaan ja sen saa Hagar myöskin. Priska kertoo, että kun Hagar tulee karjapihaan, niin lehmät katsovat erittäin kummallisesti häneen. Hän aikoo lukea katekismusta niitten kanssa myöskin, mutta takaperin, tietysti."
"Kuules nyt, Lisbetta, tuo on yksinkertaista puhetta. Minä puhun tytön kanssa Cannabiista. Hän on hullu, kuten joka ihminen tietää, enkä minä tahdo, että hän panee tyttömme pään pyörälle. Sano hänelle se!"
"Mutta siinä ei vielä ole kaikki, hyvä isä on kai kuullut, että Hagar on mustalaislapsi? Se on veressä, eikä mene hänestä ulos, luottakaa sanaani. Ei kukaan tiedä kenen hän on, eikä mistä hän on tullut. Simo Berg on puhunut, että tyttö on löydetty lumikinoksesta, hän on pudonnut kuusta. Hän osaa raamatun ja virsikirjan ulkoa, mutta joka värsyn takaperin. Jos jotakin on poissa, niin hän sen löytää, ja jos vieraita odotetaan, sanoo hän: nyt he tulevat! Nähkääs, joll'ei tuommoiset ole mustalaistemppuja, niin en minä enään milloinkaan tahdo papuruokaa keittää. Ja siksipä — (hänen oli vaikea saada sanaa suustaan) — ja siksipä rakas isä saa pitää Hagarin, mutta minä tahdon palvella kristillisessä perheessä… minä ja Priska ja hänen miehensä ja Leena ja Ulla ja Liisa… ja jos se on niin, että tyttö jää, niin meidän kaikkien täytyy lähteä palveluksesta."
"Lähteä palveluksesta? Mitä hassunpuhetta se on? Jos tyttö on pilattu, niin kukapa häntä on pilannut, jollette te? Kuka on häntä hemmotellut sekä antanut hänen saada sitä ja tätä, kuten Hollantilainen sanoo, jollette juuri te, Lisbetta, te ja kaikki nuot toiset? Senkin seitsemän kanteliata ettekö ole tuota lasta mallikelpoiseksi kiittäneet? Ja kun aamuisin olette hänen hiuksiaan kammannut, Lisbetta, ettekö ole hänelle luuletellut, että hän olisi jonkunlainen tuhkapöpö joka vielä tulisi kultakankaisissa vaatteissaan kulkemaan?"
"Olen", nyyhkytti Lisbetta, "sen olemme kaikki tehneet, mutta nähkääs, Priska sanoo, että se juuri on se oikea mustalaistemppu, joka voittaa kaikki muut, kun kääntää silmät siten, että mitä mustaa on, näyttää valkoiselta, ja mitä pahaa on, näyttää erittäin miellyttävältä! Sepä onkin meille oikein, isä rakas, sillä te olette ollut hyvä isäntä, mutta me emme kestä kauempaa. Kohta on pyhäinpäivä; me annamme pestimme takaisin."
"Menkää tiehenne, Lisbetta, ja nukkukaa pois tuommoinen hullutus!
Käskekää Hagar tänne!" määräsi tullimies ankarasti.
Tuossa taloudenhoitajan syytösjutussa löytyi kuitenkin jotakin, joka saatti isännän jo melkein päätetyn vaalin horjumaan. Hän aavisti, että salaliiton-langat olivat voudin voimasta saaneet alkunsa sekä että niitten tarkoituksena oli poistaa talosta hallituksen kilpailia. Alutta täytyipä hänen kuitenkin itsekseen myöntää, että näitten lasten sukuperä oli hyvin epäiltävä. Ja tämän lisäksi vielä Sigfrid mestarin ennustukset! Ottaisiko hän, Lydik Larsson, kunniassa pidettyyn, hyvin järjestettyyn taloonsa kasvattilapsen, jolla oli noin epäiltävä maine ja jonka tulevaisuudesta näkijä oli ennustanut määräämättömiä, jaa, aivan uhkaavia tapahtumia?
Hagar tuli sisään. Hän oli kalpea, kentiesi liiasta lukemisesta noin nuorella iällä. Hänen katseensa oli arka ja kysyvä; saattoi melkein hänessä epäillä pahaa omaatuntoa. Tullimiehestä tuntui ikään kuin tyttö kolmessa kuukaudessa olisi kasvanut, laihtunut ja kypsynyt.
"Olet lukenut latinaa Cannabiin luona?"
"Olen, Pietari ei enää tahtonut lukea kanssani."