"Olen luvannut, että saat lukea mitä Pietari opettaa, mutta en ole antanut sinulle lupaa kuunnella Cannabista."
"Rakas isä ei ole sitä kieltänyt."
Tullimies mietti. Tyttö oli oikeassa.
"Löytyy paljo, jota ei ole kielletty, mutta joka kuitenkaan ei ole luvallista. Miksikä et ole minulta kysynyt?"
"Rakas isä oli matkustanut pois."
"Hm… tulinhan takaisin. Noh, se oli kai vain himphamppua tuon hassun miehen kanssa? Hän opetti sinua samoin, kuin kiviä ja leppäpensaitakin?"'
"Hän antoi minulle kirjoja ja läksyjä. Hän kysyi ja selitti joka sanan. Hän oli aina viisas kuudesta yhdeksään aamulla."
"Vai niin? Opitko sinä jotakin?"
"Kieli-opin, Eutropiuksen ja Corneliuksen! Sittemmin antoi hän minulle Virgiliuksen, jota minä nyt tavaan. Rakas isä, uskotteko, että Virgilius tietää enemmän kuin pappi! Æneas on minun mielikkini, hän oli sankari Troijan sodassa."
Tytön onnistui saada hymyily tuon ankaran tuomarin huulille. Lydik Larsson piti oppia, kuten melkein kaikki oppimattomat ihmiset, niin äärettömässä arvossa, että se oikein taika-uskoon vivahti.