Musiikki oli tuotu Turusta. Kolme valkoisiin vaatteisiin puettua murjaania Ekolsundista olivat kreivin, kreivinnan ja presidentin passarina, yksi kunkin nojatuolin takana. Kaksi Hämeenmaasta tullutta kääpiötä kaasi hienoa juomaa hopeapokaaleihin. Kreivinna havaitsi kuverttinsa alla vihon mitä kauniimpia hollantilaisia tulppaaneja, joita hienot kultavitjat, otetut Puolassa jossakin ryöstötilaisuudessa, yhdistivät. Vitjat olivat taidokkaasti liljan muotoon valetulla hopeaneulalla, joka myöskin oli sotasaalis, kiinnitetty tulppaaneihin. Isäntä esitti tykkien paukkuessa kolmessa lyhyessä, kankeassa puheessa maljan hänen majesteetillensa kuningattarelle ja hänen urhoolliselle sotajoukollensa, kreiville ja kreivinnalle sekä presidentille ja muille vieraille.
Lukuisa seurue kestittiin eräällä talon lähellä olevalla niityllä.
Hevoset olivat laitumella yhdellä noista kauravainioista, joita Lauri
Palikka nimitti maanviljelysroskaksi.
Yhden tunnin lepo-ajan kuluttua torvet taas toitottivat, jahti piti aljettaman. Vieraat, myöskin naiset nousivat hevosen selkään. Mutta se, jonka ei onnistunut satulaan kiivetä, oli kaikista enimmän kiitetty ratsastaja Aake herra itse. Hän oli tuhlannut jättiläisvoimiansa, samati kuin hänen Kuninkaallinen iso-isänsä teki Eskilin salilla, rahastohuoneella. Varmin saalis hänen sotamatkoiltaan, luuvalo, ei oikein hyvin sopinut hispanian viinin kanssa yhteen, vaan koukisti tuon voimallisen polvitaipeen melkein niin suippunurkkaiseksi kuin Eurajoen lumiaura. Grebinin sankari taisteli vihollisensa kanssa niin, kuin ainoastaan Aake Tott saattoi taistella, hän ärjyi kuten prikaattiansa komentaessaan, mutta eipä hänen onnistunut satulaan päästä. "Hihnapaarit tänne!" Ja vähää ennen sitä aikaa, jolloin Juhana Banér hihnapaareissaan sai kaikki keisarin sotajoukot pettymään, kannettiin toinen tuon suuren kuninkaan oppilaista yhtä murrettuna, mutta yhtä voimattomana metsästämään Lavilan metsiin.
Metsästäminen kuului päivän ohjelmaan ja metsästämän sitä piti. Brahe oli liiaksi valtiomies rakastaaksensa sotilaan hurjaa leikkiä, mutta hän oli kuitenkin tarpeeksi aatelinen rakastaaksensa urheilua. Koirat laskettiin irti, hirvet ajettiin niille paikoin jossa metsästäjät niitä odottivat. Lauma läheni, laukaukset täyttivät ilman sinisillä savupalloilla ja kaiku palasi monikertaisena vuoristosta. Tuota pikaa nuot vauhkot eläimet olivat kadonneet metsikköön, jossa niiden monihaaraiset sarvet pirstailivat oksia ja pensastoja. Veriset jäljet ilmaisivat, että usea luoti oli sattunut. Kunnia oli pelastettu, mutta saalista ei saatu. Ainoastaan yksi uljas koirashirvi jäi paikalleen, sen oli kreivi Brahen luoti kaatanut.
Aake herran ääni siinä kun hän oikoili hihnapaarissaan, kykenemättömänä käyttämään asetta, voitti torvenkin äänen: "Chargez! Poursuivez! Par force! lei. Diana, lei!" ja sotamarsalkka osoitti sinne päin, johon lauma oli kadonnut. Vieläkin kerran tunnettiin tuo sama ääni, joka Grebinin luona oli komentanut: "Hakkaa päälle!"
Metsästäjät ajoivat täyttä laukkaa sinne päin mihinkä oli osotettu, mutta Lavilan metsät olivat taajat ja hirvet enemmän kotiutuneet ja tottuneet liikkumaan siellä kuin ratsastajain hevoset. Kahden tunnin rasittavan taistelun jälkeen kaatuneita puita, vuorenrotkoja ja pensastoja vastaan palasivat metsästäjät väsyneinä, saaliina ainoastaan kaksi ammuttua hirveä, toinen niistä vielä vasikkamainen.
Aake herra ei ensinkään hillinnyt pahaa luontoansa.
"Minä hirtän tuon Palikka lurjuksen korkeimpaan kuuseen, mihin milloinkaan on niiniköyttä ripustettu. Kolmekymmentä pitkäsääristä roikkoa hän minulle lupasi rehellisen pyssyn kantaman päähän. Minä naulaan hänen korvansa koirankoppani päälle."
"Metsästyksemme on onnistunut mainiosti, vuoden aikaan katsoen", intti kreivi Pietari, valmiina selittämään tappiota voitoksi. "Hyvä sotamarsalkkani, minä antaisin vaikka Visingsborgin Lavilasta, joll'emme me Loka- tahi Maaliskuussa olisi ampuneet noita jaloja eläimiä kolmeakymmentä tässä mainiossa metsästysmaassa."
Kreivinnan ympärillä syntyi jonkunlainen hälinä. Hän oli kantanut päivällisillä saatua kukkavihkoansa rinnallaan ja ratsastaessaan kadottanut tuon kallis-arvoisen muiston sekä sen muassa olevat kultavitjat ja hopeaneulan.