Sitä etsittiin, mutta turhaan. Jahti ei hetikään onnistunut niin hyvin, kuin sen toimeenpaniat olivat toivoneet, mutta sotilaan täytyi olla valmis ottamaan vastaan onnen vaihteluja. Sitä saattoi kuitenkin pitää voittona, että mahtavin vieras palasi palkinnon saajana.
9. Wittstockin Muisto.
Voitto kuivaa monet kyyneleet.
Metsästämästä tultuaan Aake herran täytyi vähäksi aikaa jättää vieraansa, mennäksensä suopursuista valmistettuun kylpyyn. Hänen ylhäiset vieraansa olivat asettuneet eri ryhmiin, nuoremmat leikkimään. Paitsi jo mainituita sekä montaa mainitsematonta nähtiin täällä presidentin tyttäret Kristiina ja Beata Kurki, vapaaherratar Brita De la Gardie Lempin saaresta, rouva Beata Uggla syntynyt Wachtmeister Brödtorpista Klaus poikansa kanssa; rouva Katariina Bjelke, syntynyt Fleming Suitiasta; neidet Kaarina ja Sigrid Horn Joensuusta; neidet Saara Skytte ja Elsa Duvall; tuo yhdeksäntoista-vuotias Herman Klaunpoika Fleming Louhisaaresta, joka sittemmin kohosi amiraaliksi ja valtaneuvokseksi; Arvid Yrjönpoika Horn Kankaisten kartanosta sekä Kärkisistä nuori Henrikki Hannunpoika Lindelöf, jonka näinä päivinä piti purjehtiman Saksaan. Kreivi Brahe ja presidentti Kurki istuivat teltassa keskustellen Suomen hallituksesta.
"No siis", sanoi kreivi, "te tunnette hovioikeuden asessorimme,
Henrikki Teitin. Minä asettaisin hänen ensimmäiseksi vuorimestariksi
tässä maassa. Kas tuossa nuori Lorentz Creutz. Pari sanaa Lorentz!
Sanotaan, että sinä ai'ot kohota korkealle maailmassa."
Nuorukainen kumarsi ja vastasi hymyillen:
"Teidän armonne luvalla, tahdon parastani tehdä. Vanha noita Tyrväästä on ennustanut, että minä olen kerran lentävä ilmaan sotalaivan muassa." [Lorentz Creutz, sittemmin Turun maaherra, valtaneuvos ja amiraali, lensi ilmaan 800 miehen muassa "Kruunu" nimisen amiraalilaivan kanssa meritappelussa Ölannin luona Kesäkuun 1 päivänä 1876.]
"Hyvä. Minä tahdon tuota estää lähettämällä sinun syvimpiin kaivoksiin, mitä löytää saatat. Laita itsesi valmiiksi lähtemään tulevalla viikolla etsimään vuorimalmia. No? Miksikähän Jumala olisi tehnyt tälle maalle näin kovan vuorivuoteen, ellei pannaksensa jotakin näitten vuorien sisään?"
Nuorukainen suostui heti ja sanoi olevansa valmis lähtemään. Hän kelpasi kaikkiin, ehkä vähimmän valtioamiraaliksi.
"Tämä maa", jatkoi kreivi Juho herralle, "antaa ulos enemmän tavaraa, kuin sen itse milloinkaan tarvitsee ottaa vastaan, missä toisin tapahtuu, ei sellaista taloudenhoitoa voi puolustaa. Se on nyt hunningoille jätetty, mutta asettakaa se kuntoon, niin sitä sopii panna Euroopan kuningaskuntien rinnalle eikä vähempiin tarvitsekkaan verrata."