Saara kutsui miehensä Abrahamin herraksi, mutta Abraham tunsi usein, että oli hyödyllistä kuunnella Saaran neuvoja. Tuomas otti lukitusta tammi-arkusta vuoteen alta pienen rasian, tuskin suuremman kuin sikarilaatikko meidän aikanamme. Se oli taidokkaasti koristettu painetulla olkityöllä, ja liikkua vailla, mutta huolellisesti sidottu tukevalla nuoralla, ja varustettu Sigfrid mestarin sinetillä, jossa oli Helsingin, hänen syntymäkaupunkinsa kilpi: vene, ja sen yläpuolella tähti.
Rasia jätettiin Lydik Larssonille sinetillä varustettua kuittia vastaan. Sillä aikaa kun kuittia kirjoitettiin, johtui tullimiehen neuvokkaaseen päähän eräs tuuma, jolla hän toivoi tekevänsä kummitytölleen avun, joka samalla myöskin pelastaisi hänet itsensä ja kasvattivanhemmat tytön tulevaisuuden huolenpidosta.
"Mitä tuosta tuumaatte", kysyi Lydik, "jos minä Hagarin otan mukaani Turkuun? Presidentti on hänen kumminsa; luultavasti hän suvaitsee, että tyttöä hänelle esitetään, ja tekee ehkä jotakin lapsen hyväksi."
Tämä ehdotus ei mitään vastusta herättänyt. Mutta missä oli Hagar? Hän oli nuorempien lasten kanssa riihessä. He puhuivat siellä taaskin jonkunlaista linnun kieltä.
Dordei meni riihelle päin, mutta lapsiparvi tuli tiellä häntä vastaan. Heissä ilo ylinnä uhkui, ja he huusivat kilvan: "se osaa puhua!"
"Kuka osaa puhua?"
"Rastaanpoika."
Lapset kantoivat pajunvesoista tehtyä linnunhäkkiä, jossa oli nuori, melkein täysikasvuinen musta rastas, Hagarin hoidokas. Kun tämä lintu vielä oli poikanen, oli Hagar sen ottanut pesästä, johon se oli yksin jäänyt — emä oli kai joutunut ansojen saaliiksi, — hoitanut ja ruokkinut sitä, saanut sen niin kesyksi, että se hänen kädestään söi sekä istui hänen oikealle olallensa, kun hän huusi: Tätti! Hagar oli kirjoistaan lukenut, että muutamat linnut oppivat ihmisen sanoja matkimaan. Siis Hagarkin alkoi puhekieltä harjoitella Tätin kanssa, samati, kuin hän itse oli latinaa harjoitellut Cannabiin keralla. Runsaasti puoli vuotta hän jo joka päivä, kun saivat olla häiritsemättä, oli opettanut Tätille kahta kieliläksyä, ja oli nähnyt hänen onnistumatta koettavan muodostaa nokkaansa siten, että olisi saanut noita vieraita ääniä sanotuksi. Tänään se lasten sanomattomaksi hämmästykseksi sanoi sanat: Tätti tyhmä.
Joukko juoksi tupaan tuota tärkeää uutista kertomaan. Tatin piti puhuman, mutta kuten moni muukin puhuja, hämmentyi Tatti nähdessään lukuisan kuuliakunnan. Häkki laskettiin sivulle päin; täällä oli nyt toisellaisia puheita kuultavana kuin linnun.
Lydik Larsson tarkasteli Hagaria ja hänen tarkastuksessaan näkyi vielä jäännös entisestä ystävyydestä. Tyttö oli muuttunut, vaan ei kaunistunut. Hernekasvi oli pitkäksi kasvanut, mutta huojui tukeen puutteessa.