Pian tuli hän vielä selvemmin havaitsemaan, miten vaaralliset maantiet olivat. Ajaja ajoi nyt jäältä kapealle talvitielle, joka vähän matkan päästä yhtyi siihen valtamaantiehen, mikä Karjan ja Pohjan kautta vie Tammisaareen.
Viimeksimainitulla, kinosten soukistamalla tiellä oli syntynyt hirveä melu. Kaksitoista ratsastajaa lännestä päin, oli tullut toista vertaa suurempaa joukkoa vastaan, joka idästä päin tuli reessä matkustaen, eikä kumpikaan joukko tahtonut antaa tietä toisillensa. Malttamatoin äreä komentosana kuului ratsastajien puolelta: "Viskatkaa ne siat hankeen ja paiskatkaa kumoon heidän rekensä!"
Silmänräpäyksessä etummainen ratsastaja ratsasti kumoon etummaisen reen hevoset, ja toiset seurasivat nopeasti hänen esimerkkiänsä. Hirveä meteli syntyi. Hämmästyneet reessä istujat olivat toista vertaa lukuisammat kuin ratsastajat, mutta havaitsivat itsensä äkki-arvaamatta hankeen heitetyksi, hevoset, ajokalut ja ihmiset toinen toistensa alla. Metsässä kaikuivat huudot ja uhkaukset. Kuu, joka juuri oli noussut, hopeoitti kuusien latvat ja laski epävarman loisteensa tämän avuttoman sekamelskan ylitse.
Tuon rekijonon takimmaiset matkustajat olivat sillä välin ennättäneet asettaa rekensä poikkipuolin tietä ja muodostivat siten tiensulun, joka esti ratsastajia pääsemästä edemmäksi. Pakolaisia, jotka koettivat pelastua kahakasta, tuli vastaan tullimiestä, jonka oli täytynyt seisattua vähän matkan päähän noista taistelevista.
"Palatkaamme takaisin, Lydik, palatkaamme takaisin, nuot ovat rosvoja!" huudahti rauhaa rakastava Sigfrid.
Tullimies, joka kruunun varalle piti hevosta ja miestä, tunsi itsensä oikein urholliseksi.
"Olisi minun Antti Hackspet'ini täällä, niin kyllä minä noille yöhuijareille opettaisin mitä mores ovat, mötisi hän taas, itsekseen ylpeillen siitä, että hän kuitenkin osasi yhden sanan latinaa, siis enemmän kuin koira. Joll'ei Kirkniemen Aake herra tätä nykyä olisi puolalaisten niskassa, niin minä vaikka vedolle menisin siitä, että hän tuolla maantiellä elämöitsee, eikä kukaan muu. Ei se mies tietä anna, vaikka kuninkaan iso-äiti vastaan tulisi."
Tuskin tämä oli sanottu, ennenkuin nuori, solakka mies, jonka lakissa oli kultareunus ja turkissa majavannahkainen kaulus, viskasi itsensä huolettomasti tullimiehen rekeen, huutaen:
"Aja, talonpoika, aja!"
"Huuti, mies!" ärjäsi rohkea tullimies. "Mikähän raukka tekin olette, joka jäniksen jalkoja käytätte silloin, kun teidän tulisi puolustaa itseänne maantien sissejä vastaan? Eikö teitä ole kolme yhtä vastaan?"