Asema muuttui: kaikki hymyilivät. Hagar riensi häkin luo, houkutteli suosikkinsa ulos ja antoi sen istua oikealla olallaan sekä kehoitti sitä toistamaan noita ihailtuja, ilostuttavia sanoja. Mutta tämä uusi puhuja oli ne jo unhottanut, lehautteli ympäri vapaudessaan onnellisena ja huusi nyt: Tätti tyhmä.
Pian toimitettiin pienet tarpeelliset valmistukset Hagarin matkaa varten. Kasvattivanhemmat ja koko lapsiparvi näkivät tullimiehen asettavan uuden avojalkaisen vaihtotavaransa sellaisiin nelipyöräisiin vankkureihin, joita porvarilliset henkilöt käyttivät kesämatkoillaan, ennen kuin kääsit ja nappularattaat tulivat käytäntöön. Hevoset vuokrattiin neljän penikulman matkalle, tahi aina matkan päähän asti. Turun ja Helsingin välille oli kreivin aikaan kestikievarit pantu alkuun ja kyytipalkat määrätty, tämä oli helpotus talonpojalle, jolta aatelisto näihin asti oli kiskonut itselleen vapaan kyydin.
Torpan asukkaat jäähyväisiä sanoessaan eivät tavallisesti ole liioin heltyväisiä, mutta tässä tuntui ikään kuin ilmassa, että ero tuli olemaan pitkä. Tommu tuon tuostakin nenäänsä niisti: jotakin silmistä oli etsinyt itselleen väärän tien. Sigfrida toi häkin, jossa Tätti oli, Hagarin piti vielä kerran taputtaa suosikkinsa pehmeitä mustia höyheniä.
Dordei sanoi:
"Sinä minun sydänkäpyseni ja huolilapseni! Ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta yhden tiedän, jolla sinua ennen ei ollut kiveä johonka päänsä olisi kallistanut. Lähde, jos se on Jumalan tahto; tule takaisin, jos niin on Jumalan tahto! Jätä itsesi Hänen haltuunsa, kyllä Hän on sinullekin hankkiva oksan, jolle istua saatat!"
"Älä ole pahoillasi!" rätisteli rastaanpoika. Vankkurit pyörivät pois ja toinen lastu lähti kulkemaan aavalle, rannattomalle merelle.
12. Turun akademia.
Siellä asuu petoja!
Jos aikakausia saattaisi siirtää kuten kuvaelmia näytelmässä, jos yhdeksästoista vuosisata istuisi katseliana, esirippu vedettäisiin ylös ja seitsemästoista vuosisata näkyisi siinä mahtavassa suuruudessaan, kuinka läpinäkymättömän pimeältä, kuinka synkeän vakavalta ja karkean karkealta se kokonaisuudessaan näyttäisi toisen aikakauden katseliain silmissä, mutta myöskin tuolla pimeydellä oli välkkyviä valopilkkuja, myöskin tuolla vakavuudella oli iloisia välihetkiä ja tuolla karkealla ajanpylväällä oli myöskin hienosti veistettyjä huippuja. Jota me yöksi nimitämme, pitivät silloiset ihmiset päivänä, ja jos päivä toisinaan pettyikin tuhoa tuottaviin raepilviin, nähtiin kuitenkin aurinkokin välistä. Mars tähden asukkaat heikkoine päivänvaloineen luultavasti eivät vaihettaisi osaansa maan asukkaiden kanssa ja seitsemännentoista vuosisadan kovan kokenut kansa olisi varmaankin monesti asiaansa harkinnut, jos joku olisi tarjonnut heille tilaisuutta muuttaa yhdeksänteentoista vuosisataan.
Aksel Oxenstjerna oli sanonut käytyään lounais-Suomessa: siellä asuu petoja! Pietari Brahe otti tämän sanan varoitukseksi ja katsoi sopivaksi parannuskeinoksi academian perustamisen ja tempasi sen sodan nälkäisestä kidasta ikään kuin puoleksi niellyn luun. Kun hänen academiansa vihdoin saatiin ja perustettiin Kristiinan kuninkaallisen, Nyköpingissä Maaliskuun 26 päiv. 1640, kirjoitetun kirjeen nojalla, niin piispa Rothovius kiertokirjeessä papistolle selitti, että tämä oli suurin hyvä työ, mikä Suomelle sitte maailman alun oli tapahtunut.