Tämä mahtava herra asui torinvarrella olevan suuren kivirakennuksen yläkerrassa, hovi-oikeus oli alakerrassa. Hänellä ei täällä ollut samoja mukavuuksia, kuin avarassa, Laukon kartanossaan; hänen oli pakko toisen puolisonsa, Sofia De la Gardien sekä 11 lapsensa kanssa, joista ainoastaan 5 nuorinta oli kotona, tyytyä 11 tahi 12 huoneeseen.
Torstai-aamuna, kun kello löi seitsemän, seisoi tullimies turvattinsa kanssa presidentin etuhuoneessa, ilmoitettiin tulleeksi ja laskettiin sisään. Hagar jätettiin kultanauhustettujen kamaripalvelijain seuraan etehiseen, jossa hän sillä aikaa katseli torilla liikkuvaa väkijoukkoa.
Vastaanotto-huone oli suuri ja loistava, uhkeilla, kudotuilla ranskan tapeeteilla ja lattiaverhoilla varustettu. Paras huonekalu oli kirjoja ja asiapapereita varten tehty kirjakaappi, joka oli aikakautensa kalliimmilla veistoksilla koristettu, ja yhtäläinen, kuin Yrjö Härtelin mestariteos, jonka Nürnbergin kaupunki lahjoitti Kustaa Adolfille ja joka maksoi 9,750 hopeariksiä. Kirjoituspöytä oli samati koristettu ja mosaikilla silattu. Sen koristuksiin kuului myöskin suuret, epämukavat kirjoitusneuvot, jotka olivat punaisista koralleista kurjen muotoon kyhätyt, ja kurjen pyrstön päällä oli hiotusta lasista kilpikonnan muotoon muodostettu mustetolppo. Hieno ruusu-öljyn haju tuoksahti huoneissa. Presidentin aamujuoma, inkiväärillä maustettu mantelimaito, oli hopeapokaalissa vain puoleksi juotuna. Itse istuinhan, puettuna punaiseen silkkiseen aamunuttuun, pöytänsä ääressä hienosti sorvatussa selkätuolissa, jonka istuinlauta oli neliöihin leikatuista eri puulajeista tehty. Notariuksella, Hannu Ekholtilla sekä kirjuri Krister Thomsonilla oli kumpaisellakin pienempi pöytä samassa huoneessa.
Lydik Larsson sai seisoallaan kuunnella selityksiä asiastaan, joita hänellä hovioikeudessa oli, ja jätti paperinsa kirjurille. Kun tämä oli tehty, kysyi presidentti Karjasta tullutta tyttöä.
Tähän vastattiin, että hän etuhuoneessa odotti hänen armonsa käskyjä.
"Hyvä… Pape!" presidentti soitti. Soitinkello oli kullasta ja kädensija meripihasta.
"Jätä tyttö, joka tuolla on, taloudenhoitajan huostaan. Tyttö lähetetään tulevalla viikolla Laukkoon… Hän on köyhä, eikö niin, Lydik?"
Tullimies selitti, että tyttö kyllä oli tuiki köyhä, mutta että hänen äiti vainajallaan oli havaittu kaksi koristetta, joita sopi käyttää lasten tarpeeksi. Holhoja pyysi nöyrimmästi, että hän saisi jättää tämän lasten perinnön hovi-oikeuden huostaan, ellei hänen armonsa mielestä olisi syytä heti myydä niitä lasten varalle.
Olkirasia tuotiin esille ja jätettiin pöytäkirjuri Ekholtille.
Thomsonia käskettiin Ekholtin kanssa todistamaan kaluntarkastusta.
Notarius leikkasi nuoran poikki, aukaisi rasian sekä antoi sen takaisin presidentille, joka, ajatellen tuossa olevan jotakin talonpojan koruja, välinpitämättömästi siihen katsahti.