Hagar saatettiin sisälle ja tarkastettiin. Hän näytti tollikkomaiselta tuossa hameluhjussa, jota ompelia ei joutunut koettamaan. Näihin asti oli hän käyttänyt liivihametta tahi hametta ja röijyä ja tämä uuden-aikainen puku tuntui hänestä rasittavalta.
Tuo ylhäinen herra tarttui suosiollisesti häneen leuasta, katsoi hänen suuriin ruskeisiin silmiinsä ja kysyi mikä hänen nimensä oli. "Hagar."
"Se on heprealainen nimi. Mustalainen sinä et ole. Joko isäsi tai äitisi on ollut juutalaista sukuperää."
Tullimies huomautti, että tyttö oli äitinsä näköinen. Nimen oli
Sigfrid mestari antanut.
"Noh, mitäpä sinulla nyt teen? Tahdotko tulla kammarineitsyeksi kaupunkiin vai karjakon apulaiseksiko Laukkoon?"
Hagar punastui.
Taaskin tullimies rohkeni alamaisuudessa muistuttaa, että lapsella oli erin-omainen lukuhalu.
"Vai niin. Sinä osaat lukea? Koko katekismuksen?" Hagar oli ääneti.
"Jos teidän armonne suvaitsee, että minä vastaan tytön puolesta", jatkoi Lydik, tultuansa rohkeammaksi tuon mahtavan herran suopeudesta, "osaa hän pyhän raamatun ulkoa ja sen lisäksi luvunlasku-opin sekä mitä teini opettaa saattaa."
Presidentti katseli hymyilevästi tuota punastuvaa lasta ja suvaitsi leikillään kysyä, osasiko hän myöskin teinin latinaa.