"Vähimpään seikkaan asti hän troijalaisen sodan osaa. Mikä sen miehen nimi oli, Hagar, joka siitä on kirjan kirjoittanut? Gilibus se luullakseni oli."
"Virgilius."
"Vai niin, sinä olet lukenut Virgiliusta?" Presidentin käsi lepäsi rasian päällä, jonka kansi oli auki, hänen käteensä putosi kokoon käännetty paperi, jonka hän aukasi ja ääneti luki.
"Armon vuotena 1626. Joulukuun 8 päiv. tulivat, Uuskylän perintötalon Kaskaksen torpassa Karjan pitäjässä, poika Ben-Oni ja tyttö Hagar, tuntemattomien vanhempien kaksoislapset, pyhän kasteen sakramentin osallisuuteen; allekirjoittanut Tammisaaren pastori toimitti kasteen. Todistajina olivat läsnä kuninkaan uskottu mies, Turun linnanpäällikkö, vapaasukuinen herra Juho Knuutinpoika Kurki, everstiluutnantti, vapaasukuinen herra Aake Henrikinpoika Tott, Helsingin tullimies, hyvin kunnioitettu Lydik Larsson, torppari, rehellinen ja hyvämaineinen Tuomas Kask, sekä hänen siveä vaimonsa Dorothea Juhantytär. Joka todistetaan. Tammisaaressa Joulukuun 10 päivänä samana vuonna. Jumala auttakoon lapsia kristillisesti elämään ja autuaalliseen kuolemaan. Aamen.
Sigfridus Aronus.
Pastori."
Alempana oli kirjoitettuna:
"Koska nämät ylhäiset ja kruunun uskotut miehet ovat kristillisestä armahtavaisuudesta näitten lasten kastamista todistaneet, tahdon minä täten heidän kunniakseen ja muistokseen todenperäisesti vakuuttaa että Aake Henrikinpoika on hyväntahtoisesti luvannut ottaa poikalapsen Ben-Onin luokseen sekä häntä kristillisesti kasvattaa siksi, kuin hän lailliseen ikään joutuu, sekä että herra Juho Knuutinpoika samati on yhtäläistä hyväntahtoisuutta osottanut tyttölapsen Hagarin suhteen, joka tapahtui ennenmainittuna Joulukuun 8 päivänä samassa paikassa. Jumala kaikkivaltias palkitkoon näitä jaloja herroja heidän isällisestä holhouksestansa, jotta lapset kasvaisivat hänen nimensä kunniaksi, joka on antanut heidän syntyä erin-omaisten taivaan merkkien aikana.
Datum ut supra.
Sigfridus Aronus"_ (Sinetti).
"Ekholt", sanoi presidentti miettivästä, "pane uudestaan tämä rasia sinettiin sisältöineen, te ja Thomson voitte tämän todistaa. Se on säilytettävä hovi-oikeuden arkistossa siksi, että poika lailliseen ikään tulee. Kirjoita sen lisäksi holhojan asiamiehelle, Lydik Larssonille kuitti. Mielestäni on viisainta", sanoi hän tullimiehelle, "että näitä arvollisia kapineita ei nyt myydä, kun sekä täällä että Ruotsissa on rahasta puute, vaan jätämme sen sopivampaan aikaan. Jos holhoja suostuu, otan minä tytön huostaani. Mitä sinä siihen sanot, lapsi?"