Aurinko läheni taivaanrantaa, kun nuot aseistaan riisutut sotavangit vahvan saattojoukon seurassa jättivät palavan, hävitetyn kaupungin taaksensa. Eräs sen aikuinen kertoja lisää, että kolmet vaunut, joissa oli naisia, luultavasti saksalaisten upseerien rouvia, seurasivat jonon muassa.
Vähäisestä, ennen kukoistavasta Neunburgista oli ainoastaan mustentuneet, mäsäksi ammutut rauniot jäljellä sekä sen onnettomat, kodittomat, hajaantuneet asukkaat. Nämät olivat, kun kuulivat ensimmäisen huhun antautumisesta, rientäneet kaupunkiin pelastaaksensa, jos mahdollista, vähäisenkin jäännöksen omaisuudestaan, mutta toiset olivatkin jo ennättäneet ennen heitä. Saaliinhimoiset sotarosvot, sodan hyenat, jotka aina kulkevat sotajoukkojen jäljissä, olivat olleet vikkelämpiä kuin he, ja tunkeneet noihin vielä palaviin huoneisiin sekä anastaneet kaiken: jolla vain oli rahallista arvoa. Myöskin Slangen väki oli viimeisinä hetkinä ryöstänyt säästörahaksi vankeuteensa kaikki mitä ennättivät saada. Se oli sotilaan tapa, saalis kuin saalis! Takaisin palaavat asukkaat onnistuivat ainoastaan säälivien baierilaisten vahtimiesten avulla saamaan puoleksi sulaneen kattilan ja jonkun puoli palaneen patjan ryöstäjien kynsistä. He olivat hädässään, kiireissään ja yön pimeässä myöskin jättäneet jäljelle vanhat heikot vanhempansa ja kipeät lapsensa. Missä he nyt olivat? Laskeva veripunainen aurinko ei tietänyt mitään edellisen yön kauhistuksista eikä ollut sillä yhtäkään vastausta kyyneleissä vietetyn päivän lohduttamattomille kysymyksille. Valkean liekit tiesivät ehkä kaikista enimmän, mutta nekin nyt olivat sammuneet ja hiilus tirkisteli vastausta vailla etsivien vapisevia käsiä, jotka tuhassa koperoitsivat.
Sillä aikaa kuin vangit, paremmin iloisina kuin surullisina siitä, että tiesivät itsensä pelastuneeksi varmasta kuolemasta, marssivat leirille, kysyi Slange, joka ratsasti Gordonin rinnalla:
"Mihinkä poika jäi?"
"Ruutimiinan soran alle", vastasi Gordon levollisesti.
Neunburgin sankari unhotti hetkeksi voiton ja vankeuden.
"Kolmekymmentä kyynärää!… Miksikä ei neljäkymmentä?" sanoi hän itsekseen.
Aurinko laski Neunburgin viimeisen päivän ylitse, Juhana Banérin pelastuksen ylitse, äärettömän veren ja kyynelten paljouden ylitse, mutta ei Eerik Klaunpoika Slangen, Karunan kartanon omistajan maineen ylitse, joka oli jälkimaailmalle säilyvä. Ruotsi on kasvattanut niin monta urhoollista miestä, ettei se henno kadehtia Suomelta sukulunastus-oikeutta tuohon "ruotsalaiseen Leonidaaseen."
16. Kullattu Ruben.
Pakanain rieskaa pitää sinun imemän.