Ruben Zevin espanialainen juutalais-veri saattoi kuohahtaa välistä, mutta hänen käytännöllinen järkensä saattoi hänen pian suunnilleen jälleen. Hän katsoi taas tytön puoleen; hänen äänensä muuttui lempeäksi kuin rakastavan isän ääni.

"Unohda tämä!" sanoi hän. "Sinun ikäisenäsi on oikeus uskoa elämään. Hän, tuossa taulussa, oli kerran kevään iloinen perho, ilman pelkoa, ilman surua. Minä tahdon, että sinun pitää olla kuten hän, Rachel, niin kauan kuin saatat. Mene levolle, lapseni! Uneksi ruusuista, jotka nyt ovat puhkeamassa! Jos toivot jotakin, pikku hupsu, niin uneksi sitä saavasi! Uutta ratsuhevosta? Tahi kesyä kaurista? Oletpas pieni velho, sinä, joka saat kaikkia mitä tahdot."

Tyttö kumartui alas, suuteli hänen takkinsa liepeitä ja sanoi yöhyväiset. Juvelisormus joka oli hänen sormessaan, näytti muistuttavan vanhusta jostakin.

"Rachel", sanoi hän puoleksi leikillisesti, puoleksi surullisesti, kun tyttö aikoi lähteä: "älä koskaan anna sydäntäsi kelvottomalle miehelle!"

17. Keisarin edessä.

Sieni, miksikä sinä minulla olet?

Seuraavana aamuna nousi Ruben Zevi niin aikaisin kuin aurinkokin.
Galilei ei voinut estää päivän tähteä kiertämästä maan ympäri;
Rooman paavi ei saattanut estää juutalaista kutomasta kuhaverkkoansa
maailman ympäri.

Aikaisena aamuhetkenä, klo 4 ja 6 välillä Ruben Zevin oli tapana laatia sotaretkisuunnitelmiansa. Yksinäisyys oli hänen uskottunsa. Kello seitsemän alkoivat konttooritunnit, mutta ennen seitsemää hän tavallisesti kulki linnansa ympäri.

Tänään, kun hän tavallista aikaisemmin astui alakertaan, havaitsi hän veljensäpojan Joaksen kielletyssä toimessa. Pitkällä pöydällä oli kaikenlaisia kapineita hajalle levitettynä, lajiteltavana ja tarkastettavana. Siinä oli sotaviittoja, miekkoja, pistooleja, haarniskoja, kannikkeita, neitsy Marian kuvia, koristeita vaskesta, hopeasta ja kullasta, vaatteita ja huonekaluja, vieläpä käytettyjä saappaita ja paitoja, nähtävästi sotasaaliita, joista osa vielä oli veren tahraamina.

Rikas rahakauppias ei pitänyt tuosta kaupasta, jota hänen veljensäpoika tottumuksesta ja voitonpyynnöstä salaa harjoitti.