"Te tulette maalta, mies hyväni. Jos teillä on joku opetettu suomalainen karhu, joka osaa tanssia armollisen röökinän edessä, niin koetelkaa onneanne. Ehkä saatte kukkarollisen rahaa tahi lyönnin ratsuruoskasta, kaikki kyvyn mukaan. Onneksi olkoon!"
"Ei, minä pyydän hyvin uskottua kirjuria puhumaan puolestani valtiokanslerille! Minä en tahdo olla kiittämätön, ja… koska hyvin-uskottu kirjuri luultavasti saa maksuja minun tähteni, niin… olkaa hyvä ja ajatelkaa parastani!"
Viimeiseksi sanottuja sanoja seurasi jotenkin suuri nahkakukkaro, joka äänettömästi liukui alas kirjurin avaraan takin taskun. Vähän aikaa tämän jälkeen seisoi Tungel ylhäisen päällikkönsä edessä esittäen luetteloa niistä asioista, jotka sinä päivänä neuvostossa tulivat tutkittaviksi. Niilo Niilonpoika Tungel oli kaikinpuolin sellainen mies, jommoiseksi kuningatar niin ivallisesti häntä oli kuvannut Hagar Ringille, mutta hän oli ollut kertomatta niistä ominaisuuksista, jotka tekivät kirjurin erittäin käytännölliseksi aseeksi valtion palveluksessa ja myöhemmin myöskin hänen omassaan. Hän oli nimittäin teräväpäinen ja tunnettu tavattoman virkamies-kykynsä vuoksi.
Muistiinkirjoitus alkoi luettelemalla avonaisia virkoja, joihin virkamiehiä oli asetettava, ja Tungelilla oli oma viisas tapansa puoltaa suosikkejansa, jotka olivat hänelle hyvin maksaneet, tahi vastustaa niitä, jotka eivät hänen apuansa etsineet.
"Göingen tuomiokunta: hakia Silfverkrona, hänellä on 1,000 taalaria saatavaa ja sen sopii tuomiokunnalla suorittaa… Voudin virka Käkisalmen läänissä: Jaakkima Simonow lupaa lisätä kruunun veroa 2,000 taalarilla, jonka edellinen on jättänyt maksamatta… Kammarikollegio: kirjuri Herlöfson on havaittu puhuvan loukkaavasti pääkirjan käyttämisestä… Savonlinna: maaherra Mikko Jordan on valittanut kammariviskaali Samuel Cröllistä… Maa-oikeus Virossa: von Heineman oli Paikullin asianajaja, hänen, joka siirsi rajamerkin teidän armonne läänityksille… Turku: Lydik Larsson, jota kreivi Brahe on sakottanut siitä, että hän on pitänyt huolta aateliston oikeuksista, hakee nyt tullimiehenvirkaa…"
"Siinä on kylliksi täksi päivää", sanoi lyhyesti Oxenstjerna keskeyttäen hänen puhettaan, "hän, Tungel, on näitä asioita ajettaissa työssään ja saa sitten lopun päivää olla vapaudessaan."
"Rohkenen muistuttaa suorituksesta Tanskan lähettiläälle…"
"Tungelilla on vapaus kello kymmenestä. Katsokaa, että voitte pitää suunne kiinni!"
"Minun alammainen uskollinen uutteruuteni…"
"Jaa, minä tiedän. Hän saa mennä tiehensä. Hän työskentelee virassaan kahdeksasta kymmeneen."