Kuningatar puhui pikaa ja kärsimättömästi; kuumetta oli sanoissakin. Valtiokansleri vaihtoi silmäyksiä sisarensa kanssa, jonka levottomuus kuningattaren suhteen nähtävästi ilmaantui, mutta katsoi parhaaksi olla Kristiinalle vastaansanomatta tällä haavaa. Kuume olisi saattanut käydä kovemmaksi. Siis päätettiin, että mainitut kolme herraa kutsuttaisiin hovi-aterialle samana iltana, ja jos kuningatar, kuten arvata saattoi, olisi estetty olemasta läsnä, niin valtiokansleri sekä hänen sisarensa osottaisivat kunniaa vieraille.
Mutta hän oli läsnä. Hän ei tahtonut olla kipeänä, hän ei tahtonut olla satulasta viskattuna, hän ei tahtonut, että luultaisiin hänen saaneen rangaistusta ajattelemattomasta ratsastuksestaan. Ei kukaan saisi aavistaa, miten vilunväreet kävivät hänen jäsenissään eikä miten uuvuttava voimattomuus kerta toisensa perästä häntä pyörrytti niin, että oli tainnoksiin menemäisillään. Hän oli antanut pukeakkin itsensä tavallista huolellisemmin. Hän puhui paljon, ehkä liian paljon, mutta hän puhui viisaasti, ja missä aine sen salli, myöskin sukkeluuksia pistellen. Tässä nähtiin ensi kerran se Kristiina, joka oli maailmaa hämmästyttävä. Valtiokansleri kuunteli häntä ihmetellen, ja kaikki muut ihastuksella. Hän oli muutamien tuntien kuluessa ikään kuin kasvanut. Kuningatar-lapsi näytti jonkun äkki-arvaamattoman käänteen kautta muuttuneen kuningatar-neidoksi.
Presidentti Kurki, joka heti tultuansa kiirehti osottamaan kunniaa näille ylhäisille matkustajille tervehtimällä heitä, kutsuttiin myöskin hovi-illallisille, jotka olivat valmistetut 14 hengelle. Norrköpingillä oli se harvinainen onni, että näki kuningattarensa ympärille koottuna viisi miestä, jotka jo olivat ja vielä edeskin päin tulivat olemaan viiden yhteiskunnallisen suunnan etevimpinä edustajina: valtiohoidon, sodan, lainkäytön, teollisuuden ja kirjallisuuden.
Tänä iltana teki viidentoista-vuotias prinsessa näytekokeen, ja missä tilassa! Hänen oikealla puolellaan istui valtiokansleri ja vasemmalla sotamarsalkka Horn. Näitten naapurien vieressä ei hän millään muotoa tahtonut näyttää mitään heikkoutta, mutta oli varovaisuuden vuoksi pitänyt takanaan Ebba Sparren lähinnä palvelevana hovineitona. Tuon tuostakin nojasi hän ystävänsä olkaa vasten, ikäänkuin kuiskatakseen hänelle jotakin määräystä, vaikka hän todellisuudessa tarvitsi tukea, jotta heikkoutensa ei tulisi ilmi.
Siinä puhuttiin sodasta, Torstensonin matkasta Olmützia vastaan sekä tulevan suuren taistelun mahdollisuudesta; tämä oli kuukautta ennen Breitenfeldin toista tappelua. Horn oli äsken kieltäytynyt myöntymästä Venedigin tasavallan kunniaa tuottavaan tarjoumukseen, että hän ylipäällikkönä johtaisi sen sotajoukkoja turkkilaisia vastaan. Kristiina lausui leikillisesti, että niin halusta kuin hän tahtoikin nähdä sotamarsalkkaa Ruotsissa, olisi hän kuitenkin vielä halukkaammin tahtonut nähdä häntä Konstantinopolissa.
"Mutta ei kuitenkaan vankina", virkkoi Horn. "Teitä saattaa sulkea sisään, vaan ei koskaan kukistaa", vastasi kuningatar. "Teidän elämänne on satu. Haltiat pitävät teitä teljettynä vuorissaan seitsemän vuotta, ja te palaatte nuorentuneena uusiin mainetöihin."
"Tottumus tekee ihmeitä", vastasi Horn hymyillen. "Suomalaiset pirtit ja saksalaiset kenttä-olot ovat siitä hyvät, etteivät pilaa meitä pehmeillä vuoteilla."
"Älkää sitä sanoko, sotamarsalkka! Te sekä teidän maamiehenne lämmittelette halusta itseänne valkean ääressä. Teillä oli kylläkin kuuma Breitenfeldin luona, mutta siellä olittekin kuninkaan oikeana kätenä."
"Minun mielestäni sotilaan on parempi kadottaa oikea kätensä, kuin nähdä sitä kahleissa", vastasi sotamarsalkka. "Pahinta oli Ingolstadtissa, ett'en saanut taistella nuoren kuningattareni puolesta. Kerran", lisäsi hän, "olin niin onnellinen, että sain tehdä teidän majesteetillenne palveluksen. Se oli silloin, kun kunniakseni sain luottamustoimen pyytää Brandenburgin prinsessaa kuningas-vainajalle, teidän suurelle isällenne."
"Kun minä tulen kuudenkymmenen vuotiaaksi", vastasi Kristiina samaan tapaan, "kiitän minä teitä olemuksestani, jos se silloin on osottanut kiitosta ansainneensa."