"Sananlennättäjä! Onko hänen armonsa sisällä röökinän luona?" kysyi ankara rouva uteliaasti ja aikoi tarttua lukukammarin oven vääntimeen, kun häntä hillitsi vastaus:
"Hänen armonsa on siellä sisällä ja hän määräsi, ettei kukaan pääsisi sisälle, ennenkuin hän taikka röökinä soittaa."
Ovenvääntiöön tarttunut käsi laskeutui alas, Beata rouva empi. Uteliaisuus oli suuri, hänen ylihovimestarilliset ja sisarelliset oikeutensa eivät myöskään olleet vähäiset, mutta valtiotoimissa täytyi totella.
"Tulen takaisin kello 8", sanoi hän vastahakoisesti ja unohtaen valtiotoimien takia vieraan neidon, joka täten pääsi vaarallisesta tutkimuksesta. Huoneen ilma tuntui keveämmältä, kun viimeinen liepukka valtiorouvan hameesta oli kadonnut. Kammaripiika iski salavihkaa silmää Holmille, ikään kuin hän olisi tahtonut sanoa: minä leikkasin varikselta siivet!
Ei ollut viittä minuutiakaan kulunut tämän jälkeen, kun kello kilisi. Se oli valtiokansleri, joka soitti; palvelia tunsi käden. Holm meni sisälle ja palasi oitis; häntä oli käsketty herättämään sotilasta sekä saattamaan häntä kuningattaren luo.
Oxenstjerna oli sanonut Kristiinalle, sitte kuin kuningatar väsymättömästi kyseltyään oli sanasta sanaan raportin läpi tavaillut paitsi ilmoitukset kuolleista ja haavoitetuista:
"Kaikesta tästä minun armollinen röökinäni olisi saattanut saada elävän todistuksen sotamarsalkan sanansaattajalta, kapteeni Duvallilta, jolla myöskin oli urhea osansa tappelussa, hän ennätti tänne kello viisi aamulla. Mutta Duvall on matkansa vaivoista paremmin kuollut kuin elävä: hän on ratsastanut yöt päivät siellä, missä hän ei huonon kelin takia päässyt kulkemaan rattailla eikä reellä, on kahdesti hevosineen kaatunut ja toisella kertaa katkaissut kylkiluunsa. Hän ei itse kyennyt, vaikka henkensä edestä olisi koettanut, tulla kuningattaren puheille, kuten halunsa olisi ollut. Hän pyysi minua hänen sijastaan tuomaan tänne hänen ordonanssi- eli käskyläis-upseerinsa, erään nuoren Niemand nimisen kersantin, joka tappelussa on haavoittunut. Niemand odottaa täällä ulkopuolella; olen antanut hänen maata etuhuoneessa siksi, että häntä kutsuttaisiin sisään, koska tuo poika raukka väsymyksestä tuskin koossa pysyy. Ja lienee hän kyllä vähän hämmennyksissään, mutta minä tuumaan, että armollinen kuningattareni tahtoo kuulla häntä nyt oitis, kunnes Duvall jälleen saattaa puhua."
Tämän jälkeen oli Oxenstjerna kuningattaren luvalla soittanut ja heidän edessään seisoi samassa poika, jonka rääsyinen ratsastus-puku oli kaikkein mahdollisten ja mahdottomien teitten tahraama, aivan tietämättömänä siitä, missä hän oli.
"Niemand, sinä olet kuningattaren luona!" huusi valtiokansleri hänelle, ravistaen häntä olkapäistään.
Turha vaiva. Nuorukainen nukkui. Hän kulki, mihin häntä kuljetettiin, seisoi mihin asetettiin, mutta nukkui.