"Ala-ikäisten perintö… hovi-oikeuden sinetti. Oletteko valmis panemaan takaukseksi 12,000 taalaria sen varalle, että kalleudet hukkuisivat matkalla tänne?"
"Hoh, herra presidentti", hymyili raharuhtinas. "Miksi ei 100,000, jos sen tarpeelliseksi katsotte? Sitä aikaa, joka minulta odotukseen menee, ei saata sillä summalla palkita."
"No niin, te annatte 12,000 taalaria rahakammarin kuittia vastaan sekä kustannatte sananlennättäjän, joka huomenna aamulla koettaa päästä meren yli Turkuun, jossa hän minun antamallani valtakirjalla koettaa saada hovi-oikeudesta rasian. Valitettavasti ette voi ostaa merta eikä jäitä. Matka saattaa kestää kahta viikkoa vähemmän, mutta sitä saattaa myöskin kestää kahdeksan tahi kaksitoista viikkoa."
Juutalainen kohotti olkapäitään.
"Aika on kallis, teidän armonne, mutta välistä täytyy tuhlatakkin.
Uskallanko vieläkin anoa suosiotanne? Saanko nähdä tytön?"
"Hagar on tätä nykyä kuningattaren palveluksessa ja asuu linnassa."
"Voih, suurivaltaisen Kristiina kuningattaren luona! Niin korkealle ei halpa muukalainen pääse. Onko mahdollista kutsua tyttöä tänne, sekä saada häntä nähdä täällä, teidän armonne luona?"
Presidentin käytös kävi ylpeäksi.
"Hyvä herrani, minä autan muukalaista, missä minun sopii, mutta minun huoneeni ei ole mikään kokouspaikka. Onko mitään muuta, millä teitä voin auttaa?"
Juutalainen kumarsi, hymyillen melkein huomaamattomasti.