Joulu-aatto vietettiin hiljaisuudessa perheen kesken. Lapsilla oli joulukuusi, jossa oli leivoksia, renettejä ja viinirypäleitä. Lahjoja ei ollut tapa antaa silloin vielä. Leikit alkoivat joulupäivän iltapuolella. Oli varsin erinomaista ja huomiota herättävää, kun hovipalvelia k:lo 5 joulu-aattona toi Hagarille lahjan kuningattarelta. Lahja oli korukantinen suomalainen raamattu, pantuna kalliiseen santelipuusta ja norsunluusta kyhättyyn laatikkoon, jokaiseen raamatun hopeahakaseen oli sidottu silkkikukkaro, joka sisälsi kultarahoja vastaan-ottajan pukua vajeen.
Tämä pieni hovi Kurjen talossa ei saattanut olla vaikutusta saamatta kuninkaallisesta hovista. Hagar ymmärsi aivan hyvin, että hänen arvonsa äkkiä kohosi melkein Kurjen neitien tasalle. Hän otti kultarahan kukkarosta ja antoi sen palvelialle, joka oli lahjan perille tuonut.
Knut Kurki koetti salata hymyilyä, joka olisi pahoittanut hänen isänsä mieltä. Hän leikki kuningatarta, tuo pieni mustalaistyttö.
Kustaa Kurki toi esiin onnentoivotuksensa suutelemalla Hagarin kättä. Leikkiä se oli olevinaan, mutta näytti joko kohteliaisuudelta tahi ilveilyltä. Hagar punastui häpeästä. Hän olisi tahtonut piiloutua synkimpään metsään Kaskaksen torpan lähellä.
Kello oli 6, odotettiin illallista, kun huolellisesti kiinnipantu laatikko annettiin presidentti Kurjelle. Hän luki osotteensa, joka oli Turun hovi-oikeuden sinetin alla. Hän rikkoi laatikon päällystän ja otti sieltä esiin samalla tavoin sinetillä suljetun rasian, jonka kannessa ja sivussa oli kirjavia koristeita oljista.
"Nyt jo!" huudahti presidentti. "Vaeltavalla juutalaisella on onni noilla seitsemän penikulmaisilla saappaillaan. Hänen sananlennättäjänsä on tullut Turusta takaisin vähemmässä kuin kolmessa viikossa."
Perhe tunkeutui talon isännän ympäri. Mitä sisälsi tämä rasia? Se näytti kovin vähäpätöiseltä ja talonpoikaiskorealta, ja kuitenkin oli sananlennättäjä lähetetty jäätyneen meren yli sitä noutamaan. Mutta rasiaa ei nyt saatettu avata, tämä koski kolmannen hengen oikeutta.
Ikään kuin uteliaisuuden loihtimana astui Juho Qvast sisään, ja änkötti, että joku tuolla ulkona pyysi päästä hänen armonsa presidentin puheille.
"Sano, että hän tulee takaisin ylihuomenna!"
"Minä sa-sa-sanoin sen hänelle", änkötti palvelia, "mutta mi-mi-mitä
Ska-Skam huolisi käskystä nä-näin joulu-aattona!"