"Ja vielä on tähdelle pantava", jatkoi Kurki, "että minä myöskin tässä seikassa olen saanut tärkeän tiedon rahakauppias Ruben Zeviltä, jota kansa luulee vaeltavaksi juutalaiseksi. Zevi on rahatakausta vastaan antanut tuoda Turusta ne arvokkaat kalleudet, jotka olivat mainitun kuolleen naisen tallessa ja on todistajain läsnä ollessa näyttänyt toteen, että nuo kalleudet ovat olleet hänen tyttärensä Ruthin omat. Hän on myöskin todistajain läsnä ollessa sanonut, että Urban Niemand ja Hagar Ring todella ovat hänen tyttärensä lapset, ja hänen läheiset perillisensä. Mutta lasten isästä ei hän ole tahtonut mitään ilmoittaa eikä myöskään siitä, ovatko he aviollisesta liitosta syntyneet."
"Hänen täytyy, herra valtaneuvos, hänen täytyy."
"Arveluttavalta tuntuu Zevin kaltaista miestä pakottaa. Parempi olisi, jos häntä hyvyydellä ja sopivalla kehotuksella saisi sitä tekemään, jos armollinen röökinäni suvaitsisi kutsua häntä puheillensa… mutta sen pitäisi tapahtuman pian, sillä näinä päivinä hän lähtee Tukholmasta. Hän asuu vaunuseppä Lundinin talossa Etelässä" [Kaupungin-osa Tukholmassa].
Kuningatar soitti ja käski että juutalainen heti tuotaisiin linnaan.
Sillä välin kun odotettiin, jatkettiin neuvottelua.
"Armollinen röökinäni", sanoi Kurki, "on suvainnut vaatia minun alammaista neuvoani, lainoppinut kun olen, mutta tällä sekavalla asialla on, kuten usein tapahtuu, kaksi puolta. Tuomari panee toimeen laillisen tutkinnon ja on siihen velvollinen, jos hänen siten onnistuu selvittää tuo sekava vyhti eli ei. Valtiomies kysyy, mikä on viisainta ja hyödyllisintä. Minun ajatukseni on, että parhaassa tapauksessa saatetaan rikos rangaista ja lapset asettaa oikeuteensa, mutta tästä on hyvin vähän toivoa. Ennen luulisin, että pitkällinen oikeudenkäynti on odotettavissa, jossa odottamattomia asioita tulee ilmi, mitkä voisivat loukata ylhäisiä sukuja ja saattaa valtakuntaa riitaan niin mahtavan miehen kanssa kuin Ruben Zevi. On vielä toinenkin keino koetettavana, nimittäin, että jätettäisiin koko tämä asia varteen ottamatta, niin kauan kuin siitä ei vielä ole melua pidetty, ja jos armollinen röökinä sen hyväksi näkee, pidettäisiin lapsista huolta."
"Ettekö sanonut, että juutalainen tahtoo ne omiksensa omistaa."
"Kyllä, mutta sen ohessa hän tarkoitti, että heidän silloin täytyisi tulla juutalaisiksi."
"Juutalaisiksi? Luopua kristillisestä uskostaan? Ei, vaikka hän tarjoisi kuninkaan valtakunnan!"
"Se on myöskin minun alammainen ajatukseni. Mutta, kun Ruben Zevi tässä asiassa lienee jotenkin kova, täytyy tässä aluksi pysyä lujana ja jollei muuta keinoa löydy, antaa hänen saada pojan. Tyttö jää Ruotsiin ja pitää uskonsa."