"Rahaton, teidän ylhäisyytenne, rahaton! Sanotaan että kaikki Filip
III:nen valtatilukset ovat pantattuna Ruben Zeville Regensburgissa."
"Taaskin tuo Zevi! Ovatko nuo juutalaiset paholaisen kanssa liitossa?"
"Kaikissa tapauksissa kuitenkin kuninkaitten kanssa. Minkä vuoksi, teidän ylhäisyytenne, luulette että Ruotsi nyt äänestää Ferdinand III:nen poikaa perintöruhtinasvaalissa Regensburgissa?"
"Tyhmää puhetta! Oletko kuullut tuon Niilo Tungelilta, tuolta kaksikieliseltä käärmeeltä! Kristiina ei ääntänsä myy. Ei, Würtz; puhu kunnioituksella kuningattarestasi! Niin syvälle ei Kustaa Aadolfin tytär itseään alenna."
Würtz oli ääneti, Kaarle Kustaa yhä silmäili sanomia. Eräs huolellisesti sinetillä kiinni pantu kirje, jonka päällekirjoitus oli väärennetyllä käsialalla kirjoitettu, herätti hänen huomiotansa. Hän avasi sen ja luki:
"Ellei teidän ylhäisyytenne pane arvoa omaan henkeensä, niin ajatelkaa kuitenkin valtakunnan parasta! Älkää tulko Tukholmaan tähän aikaan, sillä ne ovat tilatut, jotka teidän henkenne matkalla sammuttavat. Älkää lähtekö merelle; se rauta on terotettu, joka teidän kaljaasinne upoksiin puraa. Ne, jotka teidän ruokanne valmistavat ja teidän juomanne teille tarjoavat, eivät ole luotettavia; olkaa varuillanne! Herrat juoksevat mieltänsä ilmoittamassa eräälle ylhäiselle henkilölle, jonka nimeä en mainita uskalla ja pänttäävät hänen päähänsä, että te haluatte valtakuntaa sen omaksi vahingoksi. Ja siinä missä noin valitettava mielten huikentelevaisuus on vallalla, he tuskin jättävät tekemättä mitä suinkin voivat, turmioon saattaaksensa häntä, jota pelkäävät enemmän kuin ruttoa. Olkaa varuillanne, armollinen herra; toivoo nimittämätön, joka tämän ajan vaaroissa on teille ja Ruotsin valtakunnalle uskollinen…"
Kaarle Kustaa kurkotti kirjeen Würtzille. Tämä salainen varoitus oli seitsemäs tahi kahdeksas, jonka hän sitte vuoden alun oli saanut.
"Herman Fleming tahi Pentti Skytte?" arveli Würtz.
Prinssi nauroi.
"Miehekäs miekan lyönnissä, mutta lapsi arveluissa! Tuo hiljainen haukanpoikanen Fleming? Ja Skytte, tuo viiri, joka kumartelee saadaksensa kreivin arvonimen? Kirje on aatelittomalta kirjoittajalta, jonka ei vielä ole onnistunut kiivetä ritarihuoneeseen. Upottaa minut? Mikä ilkiö!"