"Noh, olkaa puhumatta tyhmyyksistänne, en tahdo niistä mitään tietää. Mutta minä en salli, että mies, joka on Ruotsin aateliston etevimpiä ja sotilas, joka on urhoollisimpiani, toistensa verta vuodattavat kuten kaksi kukonpoikasta. Pankaa tuo muistiinne, kreivi. Löytyy liika monta todistusta siitä, että osaatte tapella; tarpeetonta on lisätä niihin uusia. Minä tahdon, että sovitte Steinbergin kanssa."
Tott puri huuliansa.
"Hän on minulle hyvitystä velkaa."
"Taikka te hänelle. Mitä teidän poikamaisuutenne minuun koskee? Teillä on veressänne pisara kuninkaallista verta; teidän tulee ensiksi kurottaa kätenne vastustajallenne. Käsitättekö minua?"
"Minä olen totteleva teidän majesteettinne käskyä."
"Olkaa nyt kerran ymmärtäväinen, Tott! Minulla on jotakin mielessäni teitä varten', jos osotatte ansaitsevanne suosiotani. Kuinka voivat teidän pikku porvarinne Uudessakaarlepyyssä?"
"He vänkäilevät vastaan ja sanovat, ett'eivät he koskaan ole tunteneet muuta herraa kuin valtakunnan kuninkaan."
"Siinä tekevät oikein. Olkaa varovainen pohjolaisten kanssa, he eivät kärsi herrainpalvelusta. Kun Klaus Fleming tahtoi lähettää sotilaita niitten niskoille, nousivat he kapinaan, seurasivat iso-isääni ja saivat Vaasa nimisen kaupunkinsa. Uuskaarlepyy on syntynyt isäni toimesta. Käytelkää varovaisesti Vaasahuoneen henkipalvelioita!… Onko kreivillä tänään jotakin ilmoitettavaa?"
"Ruben Zevin asiamies on tullut Tukholmaan tekemään sopimuksia tuosta uudesta lainasta. Maunu kreivi ja valtiokansleri eivät tahdo hyväksyä hänen ehtojansa, vaan tahtovat ensin kuulla mitä teidän majesteettinne arvelee."
"Kutsukaa hänet tänne! Me tarvitsemme rahoja. Eikö ole kummallista, että rahatoimikammarimme lakkaamatta on tyhjä? Se on vain sen vuoksi, että nuo herrat ja kituluukarit hallituksessa lakkaamatta kitsastelevat lainaehtoja."