"Äitini oli juutalainen, iso-isäni Ruben Zevi, on juutalainen."
"En tahdo sanoa siitä mitään: kaikki uskon-opit ovat yhtä hyviä, kuin vain vakuutuksensa mukaan tekee. Tunnetko nyt isäsi?"
"Isäni oli sotamarsalkka kreivi Götz."
"Vai niin. Sinä siis tiedät sen?… Varokaa itseänne, kreivi Tott; te näette, että myöskin kreivit saattavat tulla Moseksen oppilaiksi!"
"Teidän majesteettinne saattaa olla huoleti minun kääntymisestäni", vastasi kreivi väkinäisesti hymyillen. "Saatan hätätilassa maksaa 50 prosentin koron, mutta minä en koskaan aio alentaa itseäni kiskomaan sitä ulos Moseksen lain mukaan."
"Ja minä", virkkoi nuori juutalainen kiivaasti, "olen kerran alentanut itseäni niin, ett'en ole vastannut lyöntiin, jonka sain kreivin ratsuruoskasta, siihen aikaan, jolloin kreivi vielä oli ylpeä poika. Mutta nyt kun kreivi kantaa miekkaa, saattaisi tapahtua, että muistan vanhoja velkoja."
Kuningatar pyrskähti nauruun.
"Mitä, kreivi Tott, olitteko te noin aikaisin jo tuollainen parantumaton tappelia? Eipä kummakaan, että ehtimiseen joudutte kaksintaisteluihin. Mutta minä en salli mitään vanhaa vihaa! Muistakaa, Zevi, missä olette, ja Tott myöskin, että Zevi on teidän vertaisenne. Hän lukee vähintäin sadan tuhannen kuoleman sukunsa ansioksi. Aake herra on tuskin muutamia tuhansia puolalaisia ratsastanut kumoon."
"En muista, että olisin lainannut rahoja herra Zeviltä", vastasi kreivi ylpeästi.
"Ei rahoja, mutta hevosen, jota kreivi ei osannut ohjata. Minä olin
Aake herran ratsupalvelia, kun pieni kreivi ratsasti keppihevosta."