Kristiina jäi yksin ja koetti yhä saada selkoa tuosta keltaiselle silkille painetusta kirjoituksesta, joka oli somasti latinaisilla kirjaimilla ja kullatuilla alkukirjaimilla kirjoitettua. Sen sisällys suomeksi käännettynä oli ajan kirjoitustavan mukaan seuraava:
"Hagar Sulttaani, Profeetan valittu, lähettää Kristiinalle, Ruotsin, Götan ja Wendein kuningattarelle tervehdyksensä Jumalan kaikkivaltiaan kanssa.
Sinä et ole katsonut minun ansaitsevan vastausta kirjoitukseeni Moharrem-kuun 12 p:ltä vuonna 1060. Minä en tätä pidä minään epä-ystävyyden osotteena, vaan ennemmin osotteena siitä, että olet tietämätön Jumalan sallimuksista. Tiedä nyt siis, että Allah on suvainnut Profeettansa kautta korottaa minua, ei syntyperän kautta eikä perinnön kautta, mutta iankaikkisten, ennakolta määrättyjen lakiensa kautta. Tiedä, että, kun kaliifin puoliso tarjoo Ruotsin kuningattarelle ystävyytensä, tekee hän sen niiden muistojen takia, kuin hänellä on menneistä päivistä sekä sen tiedon takia, kuin hänellä on sinun kuningattaren arvoisista, jalomielisistä ajatuksistasi.
Olen tutkinut taivaan merkkiä, joihin kaikkivaltias on kirjoittanut sinun ja minun kohtalot aina syntymästämme asti. Olen havainnut kaikki todistetuksi, mitä tähän asti tapahtunut on, mutta en tahdo salata, että meitä vastustaa ruhtinas Saturnus, joka ei hyvin tahdo sopia kiertotähtien kuninkaan kanssa. Siis tahdon täten sinulle muistiisi johdattaa, että mainittu ruhtinas, joka meidän parastamme vastustaa, on tulevan vuoden alusta 1064 Hedschrasta, eli teidän ajanlaskunne mukaan 1654:n alusta, tuleva suureen valtaan ja voimaan, varsinkin vuoden keskipaikoilla, jolloin hän varmaankaan ei ole vahinkoja virittämättä niille, jotka ruhtinaan Jupiterin turvissa ovat. Ja huomattava on, että ellei ruhtinas Mars, joka tavallisesti on Saturnuksen tukena, olisi tähän aikaan etäällä taivaalla, ja aamutähti, joka Jupiterin ystävä on, olisi meitä lähempänä, niin ei yhtäkään henkeä siihen aikaan perikatoon joutumatta jäisi. Nyt on syytä toivoa, että jos kohta suuria muutoksia on odotettavissa, niin ei kuitenkaan mitään tapahdu, joka kuolemaksi olisi. Tämän olen sinulle sanoa tahtonut, jotta et laiminlöisi uskollisten rukouksia vaan rukoilisit kolme kertaa päivässä, kasvot auringon nousuun päin, sekä kääntyisit kristittyjen Jumalan puoleen, joka myöskin on Profeetan Jumala, jotta hän sinua turvaisi paremmin, kuin tähdet sitä tehdä voivat. Jumalan haltuun. Annettu meidän asuinpaikassamme Stambul Saraissa Redschebin kuun 28 päivänä vuonna tuhat kuusikymmentäkolme Hedschran jälkeen ja Kalifin hallituksen viidentenä.
Hagar Sulttaan."
Kristiina mietti. Taaskin se oli kammaripiika, joka rohkeni puhutella kuningatarta vertaisenaan, mutta hänen takanaan seisoi yön salamielinen tähti, joka sai tuon loukatun hallitsiattaren empimään. Joko — tahi? Joko taipua tuntemattoman vallan voimasta, joka tahtoi hallita vapaata henkeä, taikka pysyä omana itsenään. Vaali ei olisi ollut vaikea ellei tuo tuntematon voima olisi saanut liittolaisia aamun unelmista sekä kapinoitsevan sydämmen tunteista. Kummallisia aaltoja nousi ja laskeutui kuningattaren rinnassa. Hän, jolle kaikki oli niin selvää, miksikä tämä oli hänelle noin epäselvää? Niin pohjattomia syvyyksiä, niin uskalias uimari ja kuitenkin noin äkkiarvaamatta pohjan puutteessa!
Sinertävällä valtamerellä ajelehtii paljon juuretonta hauraa. Lintu, lennosta väsyneenä, näkee tuon hauran ja luulee siinä saavansa lepopaikan! Kristiinan katse lankesi kalliille norsunluusta ja hopeasta kyhätylle lippaalle minkä hänelle oli lähettänyt eräs, jota ei saanut mainita. Hän aukasi lippaan, otti sieltä tuoksuvista ambrahelmistä tehdyn rukousnauhan, katseli hymyillen helminauhaa ja tallensi sen laatikkoon. Eikö tuo lipas ollut kuninkaallinen ystävän lahja, sopiva lähetettäväksi Hagar Sulttaanille? Epäilemättä. Mutta sen tulisi saada sopiva sisällys. Kristiina hymyili; hänen oli pistänyt päähänsä jotakin. Hän huusi Rosettea. Rosette tuli.
"Tuo minulle vanhat kenkäni, jotka entisviikolla jo hylkäsin!"
Kammarineito toi ihmetellen nuo puolikuluneet kengät, kuningattaren käyttämät, joka ei paljoakaan puvustaan väliä pitänyt. Kengät sidottiin vahvalla silkkinuoralla ja pantiin tuohon kalliiseen lippaaseen ilman mitään kirjallista selitystä. Osote, Hagar Sulttaan, Stambul Sarai, kirjoitettiin kääreen päälle ja siihen tuli varmimmaksi vakuudeksi myöskin liittää turkkilainen päällekirjoitus ja lähettää se sulttaanin tataarilaisen kanssa, jotta se perille tulisi. Itämaisen kuvannollisen kielen mukaan ei tuota pitäisi olla vaikea selittää:
"Ellet käytä näitä kenkiä lähteäksesi pikaisesti pakoon, niin et vältä silkkinuoraa."