"Etkö osaa täydelleen puhdistaa kirjaa kirkko-isiin viittaamalla?"
"Kirkko-isillä voi todistaa mitä hyvään, samati kuin raamatullakin."
"Mitä? Rohkenetko kieltää raamatun auktoriteettia?"
"Suokaa anteeksi, armollinen röökinä, minä tarkoitan sen selitystä.
Suvaitkaa muistaa tuota sanaa doxa!"
Kristiina rupesi hillitsemättömästi nauramaan. Tämä tuttu sana jään mursi.
"Doxa, sinä! Mistä olet oppinut noin terävän jumaluus-opin, että voit todistaa mitä hyvään selityksillä? Olet varmaankin ahkeraan käynyt jesuittain koulua, koska kuulin, että olet käynyt Wienissä. Hyvä; sinä saat anteeksi ehdolla, että käytät taitoasi hyödyllisesti. Tässä on Idea kirja. Istu nyt tähän ja näytä todeksi, että tämä paikka… ja tämä… ja tämä, jonka meidän superintendenttimme Kalmarissa niin pahasti maalailee, on kaikki aivan puhdas-oppista."
Hagar istui ja näytti todeksi niin kumoamattomasti, kuin suinkin joku jumaluus-oppinut toivoa saattoi, että tämä… ja tämä… ja tämä oli aivan yhtäpitävää kirkko-isien ja Lutheruksen sitä vastaavien raamatun selitysten kanssa. Kristiina ei saattanut salata hämmästystänsä. Nuo vaikeaselitteiset kirjoitukset, joita hän itse turhaan oli koettanut tyydyttävästi selittää, nehän olivat niin yksinkertaiset, että lapsi olisi niitä käsittänyt. Koko tämä harmillinen riita valtiokanslerin ja neuvoston kanssa, joka hänelle maksoi nöyryytyksen kyyneleitä, sehän oli aivan hyödytön ja Idean viattomuus aivan selvä.
"Hagar Ryning", virkkoi Kristiina nauraen, kun he olivat tutkimisensa lopettaneet, "minä määrään sinun Lenæuksen seuraajana Ruotsin arkkipiispaksi."
"Kiitän alammaisesti niin suuresta kunniasta", vastasi Hagar syvällä kumarruksella, "mutta pyydän, että tuossa odottamattomassa ylhäisyyden tilassa saan pitää hameeni kaapun alla."
"Ei, hame on jo epämukava kuningattarellekin, mutta piispalle se tuottaisi ylenkatsetta. Rupea mieheksi, Hagar; sinä et ole vaihdokas, sinä. Minä jään kaikissa tapauksissa kirkon päälliköksi, siis myöskin sinun, ja käytän sinua neuvoskammarissani. Jumalani, on niin pitkä aika siitä, kun olen saanut vapaasti puhua muitten, kuin sotamiesten kanssa. Noitten ahdasrintaisten pappien kanssa täytyy minun puhua nuppineuloja tahi teeskennellä. Naiset… kysy heiltä mitä brabantilainen pitsikyynärä maksaa! Hagar… en tarjoa sinulle asuntoa linnassa, sinä et kelpaa hovineideksi, sinä olet liiaksi itsepäinen; mutta jos minä välistä kutsun sinua, kuten tänään, tahdotko olla minulle uskollinen? Sinä olet minun kehittämäni. Tahdotko tehdä minulle kunniaa?"