* * * * *
Samana päivänä kello 4 iltapäivällä ilmoitettiin Hagar Ryning tulleeksi kuningattaren lukuhuoneeseen.
Nyt oli puoli neljättä vuotta kulunut siitä, kuin tähtien, niin erilaisten kohtalojen alaiset ja kuitenkin kerran niin lähelle yhdistetyt suosikit olivat nähneet toisiansa silmästä silmään. Hagarin tervehdys ei ollut vähemmän kunnioittava kuin ennenkään, mutta enemmän juhlallinen; hallitsiattaren katse kylmempi ja läpitunkevampi. Molemmat mittasivat toisiansa; molemmat ymmärsivät, että olivat kasvaneet sisällisesti sitte kuin viimeksi olivat toisiansa tavanneet, kun Hagar erosi hovipalveluksestaan. Tapaisivatko he nyt toisensa ystävinä vai salaisina vihollisinako? Se riippui palveliattaresta. Hänen täytyi taipua, kuningatar sitä ei saattanut tehdä. Saipa hän luvan olla jotakin, kun vain hänen kuningattarensa oli kaikki. Kristiina rakasti ja ihaili intelligensiä sillä ehdolla, ett'ei se häntä syrjään sysännyt.
Hän kurotti Hagarille kätensä suudeltavaksi. Suutelo oli yhtä kylmä, kuin alammainen.
"Olen kutsunut sinua erään uskon-opillisen riitakysymyksen tähden", alkoi kuningatar, tuhlaamatta sanaakaan menneisiin asioihin tahi kysymystä nykyisiin. "Sinä olet kerran tutkinut niitä väittelykirjoituksia, jotka Kalvinin oppia vastustivat ja puolsivat?"
"Olin satunnaisesti tehnyt niitten tuttavuutta, mutta paljon lienee nyt jo unohtunut."
"Hoh, sinä et mitään unohda, sinä." Pieni hetkellinen auringon pilkistys vanhasta ystävyydestä valaisi Kristiinan tuntehikkaita silmiä. "Se on tosi, sinä silloin näytit todeksi, että Kalvin oli väärässä. Taidatko nyt todeksi näyttää, että hänen erehdyksensä vain riippuvat sananselityksistä, sekä että hän kaikissa tarkoituksissaan on yhtä mieltä Lutherin kanssa?"
"Koko uskon-oppi riippuu sananselityksistä. Olen lukenut Idea boni ordinis in ecclesia Christi, ja myöskin sen kirjan sisällys riippuu sanan selityksistä."
"Sinä olet ehkä oikeassa. Mutta nyt tarvitsen sellaisen selityksen tuosta Idea kirjasta, ett'ei se sodi meidän kirkkomme uskoa vastaan. Osaatko sen minulle selvästi asettaa paperille?"
"Jos armollinen röökinä vaatii sitä, niin tahdon koettaa. Mutta yhtä selitystä vastaan pannaan toinen."