"Olen minä kuullut, että papit ovat havainneet jotakin loukkaavaa siinä ideassa. Suokaa anteeksi, armollinen röökinä, etten minä koskaan sekaannu uskonriitoihin."
"Te? Sen kyllä uskon. Mutta jokainen valtaneuvos, olkoon enemmän tahi vähemmän lahjakas, luulee olevansa enemmän kokenut tuollaisissa asioissa, kuin valtakunnan piispat. Johannes Mathiaksenpoika selittää, että Kalvinilaiset ovat melkein yhtä hyvät kristityt kuin me, sekä että heidän oppinsa eroaa meidän opista enemmän sanojen muodon kuin merkityksen puolesta. Kun minä rohkenin olla havaitsematta mitään väärää piispan kirjassa, vastaa valtiokansleri minulle, ett'en sitä käsitä sekä että minä tuotan turmiota valtakuntaan. Jos minulla olisi aikaa, tahtoisin hänelle todeksi näyttää raamatun sanoilla, ettei piispa Johannes ole väärässä, vaikka riidanhaluiset papit ja ylpeät valtaneuvokset suutaan supattavat semmoisista. Jospa minulla olisi yksi, joka tuon osaisi paperille panna, antaisin minä hänelle siitä työstä talon. Mutta ei yksikään pappissäätyläinen uskalla sitä tehdä, kun papisto niin kovin on sitä vastaan ja minun kirjurini katsovat tuota kuten porsas tuulimyllyä."
"Niin, täällä puhutaan paljon tähän aikaan piispa Johanneksen Ideasta", vastasi Torstenson. "Vaimoni tahtoi äsken tietää, miten tämän kirjan laita on ja silloin eräs minun perheessäni oleva nuori henkilö selitti tämän kirjan päätarkoituksen niin selvästi, ett'en tiedä, mitä arkkipiispa Lenæus olisi siihen saattanut vastaan väittää."
"Jos tuo oli teidän kotisaarnaajanne, niin hänen ei tarvitse toivoa papintilaa Ruotsin valtakunnasta, jollei mahdollisesti Strängnäsin hiippakunnassa; mutta siellä piispa Johannes ei itsekkään lujana istu hallituksessa."
"Minun kotisaarnaajani on liiaksi papillinen loukataksensa korkea-arvoista säätyä. Ideaa puolusti toinen, joka ei pelkää. Armollinen röökinä tuntee neiti Ryningin."
"Mitä? Hagar Ryning? Hagar Ring? Hänestä minä uskon mitä hyvään. Hän osotti minulle päivän selvään, että Kalvinilaiset ovat arveluttavasti erehtyneet; hän on yhtä selvään osottava, että he ovat oikean uskon pylväitä. En tietänyt, että kreivi on tälle henkilölle huomiotansa suonut."
"Hän seurasi pari vuotta takaperin vaimoani sotaretkelle ja on ollut hänelle suureksi avuksi sota-elämän hankaluuksissa. Hänellä on selvä järki eikä hän ole koskaan neuvoton, ei koskaan arka."
"Kreivi käy kaunopuheliaaksi. En luullut, että tuo pieni retutyttö, jonka minä maantieltä otin, saisi noin korkeita arvolauseita. Selväjärkinen, no niin, mutta itsepäinen ja kaikellaisiin mielijohteisiin taipuvainen… Lähettäkää hänet minun luokseni; tahdon katsoa, voinko vielä häntä käyttää. Tiedättekö, kreivi, että minä tein tytön aatelisneidiksi harmittaakseni rouva Beata Oxenstjernaa? Se oli äärettömän hauskaa! Jospa kreivi olisi nähnyt tuon ylpeän suvun, kuin heidän täytyi seurustella juutalaisjälkeläisen kanssa minun hovissani."
"Armollinen röökinä suo anteeksi, ettei minulla ollut aikaa tutkistella sukuluetteloja. Näyttää siltä, kuin neiti Ryning olisi löytänyt ylhäisiä sukulaisia Saksassa. Hän on minun kustannuksellani tehnyt matkustuksia Wittenbergiin, Regensburgiin ja Wieniin. Tapahtuu välistä kummallisia seikkoja suuressa sodassa. Vaimoni kertoi jostakin heimolaisuudesta Götzin kreivillisen suvun kanssa."
"Mitä? Sotamarsalkka Götzin kanssa! Saksan murhaenkelin! Se nyt vielä puuttui. Lähettäkää tyttö tänne; piispa Johannes on pelastettu! Minä kiitän teitä, kreivi Torstenson, kokeneen sotapäällikön neuvoista suurissa ja pienissä asioissa. Uskokaa minua, keisari saattaa usein olla helpommin voitettu, kuin valtiokansleri. Minun täytyy tuumia, koska on nähtävä kumpika meistä kahdesta hallitsee Ruotsin valtakuntaa ja pyydän yhä vielä kuninkaallisen suosioni ohessa teidän uskollisia neuvojanne."