Kristiina oli muutaman hetken ääneti miettivänä. "Sano minulle, ihana böhmiläisten tuulentupien prinsessa", kysyi hän vihdoin, leikkien komeasti koristetulla norsunluisella viuhkallaan, jonka hienosti kuvitetun varren hän aivan ajattelemattaan taittoi, "mikä on parempi, uskoa kaikkea tahi ei mitään?"
Hagar ei saattanut salata pientä hymyilyä, sillä hän tunsi oman etevyytensä, kun hän vastasi:
"Ei mitään."
Niin hetkellinen ja huomaamaton kuin tuo hymyily olikin, havaitsi tarkkanäköinen kuningatar sen kuitenkin, mutta hän hillitsi itsensä ja jatkoi puhettaan samalla miettivällä äänellä kuin ennenkin:
"Kaksi heikkoa, ennen aikaansa syntynyttä, tuntematonta löytölasta näkee päivän valon kurjassa majassa. Toinen on kohta maailman rikkahin mies, toinen kulkee askel askeleelta eteen päin eikä luultavasti lakkaa ennenkuin hän on ennättänyt jollekkin valta-istuimelle. Nuo lapset sanovat syntyneensä kiertotähtien kuninkaan vaikutuksen alla ja siis syntyneensä valtaan. He uskovat näin muodoin tähtien vaikutukseen."
"He eivät usko, armollinen röökinä, he tietävät sen. Koko heidän elämänsä todistaa sitä. He saivat kokea tuota vaikutusta paljoa ennen, kuin sitä aavistivatkaan."
"Mutta jos nyt tuo luultu vaikutus, tuo ennalta määrätty oikeus valtaan osottaisi olevansa ainoastaan sattumuksen oikku? Jos nuo onnenlapset, hyvän haltiattarensa kiusaksi, tulisivat yhtä nopeasti alas luulotelluista korkeuksistaan, kuin he sinne ovat nousseetkin, jos myöhempi puoli heidän elämästään olisi yhtä mahditon ja yksinäinen, kuin heidän nuoruutensa on ollut onnen suosima… niin mitä sitten? Sitä he eivät saata tietää, ja siksipä he realiter eivät tiedä mitään; he uskovat, ja heidän uskonsa saattaa pettää. Ei pidä päivää kiittää, ennenkuin ilta on lopussa."
"Suokaa anteeksi, armollinen röökinä; ei saata samalla kertaa pyyhkiä pois tietoa ja uskoa. Toinen on pidettävä. Minä ennemmin pidän kiinni tiedosta, niin kauan kuin minulla on todistuksia. Mutta tietoni on rajoitettu; en tiedä mimmoinenka tähden voima on, enpä edes tiedä kuka minä olen, mihinkä menen ja missä lopetan. Tiedän ainoastaan, että olen olemassa, koska minä olen ajatteleva olento."
"Cogito, ergo sum. Olet lukenut Cartesiuksen nykyisin ilmaantuneen Principia philosophian."
"Olen, armollinen röökinä."