— Näytä minulle virkalomakirjasi, sanoi kapteeni.
— Minulla ei ole virkalomaa; minä olen vielä sairasten kirjoissa.
— Vai niin. Koska kersantti on täällä virkaluvatta ja sairasten kirjoissa, niin saa hän seurata minua heti sotilassairaalaan. Suokaa anteeksi hyvät herrat … tulen kohta takaisin.
Niin sanoen tarttui Detlof herrojen äänekkäästi nauraessa veljensä käsivarteen ja vei hänet ulos vaarallisesta teltasta.
— Oletpa sinä aika lurjus, nuhteli kapteeni tultuaan ulos pimeään yöhön. — Sillä lailla häpäiset itsesi ja minut! Oletko järjiltäsi?
— En minä, Detlof, vaan sinä, jos todellakin aiot myöntyä heidän petollisiin tuumiinsa.
— Se asia ei, hyvä Lennart, koske sinua. Lupaatko pitää suusi kiinni, jos päästän sinut menemään?
— En, sanoinhan jo sinulle, etten sitoudu mihinkään lupaukseen, joka voisi saattaa kuninkaan vaaraan. Heti päämajaan tultuani ilmoitan kaiken.
— Minun on siis pakko antaa vartioida sinua.
— Mutta minä pakenen.