— Olkaa huoletta, he tietävät vain, että aiomme ottaa kiinni erään ylhäisen henkilön juuri kun hän on astumaisillaan veneeseen mennäkseen Amfion-laivalle, missä hän viettää yönsä. Rakuunaini ja asuskelijain avulla sieppaamme viidessä minuutissa herran puolen pataljoonan käsistä.
— Mihin aiotte viedä hänet?
— Ensin Sippolaan tai Liljendalin everstinpuustelliin, joka on lähinnä; mutta kun se varmaankaan ei ole kyllin turvallinen, on mahdollista, että matkaa jatketaan aina Jägerhornin Raahelinnaan.
— Miksi ei rajan yli Sprengtportenin kunniavartioon? Herrathan ovat vanhoja tuttuja.
— Ei, rouvaseni, niin pitkälle ei todellakaan ulotu ystävyytemme teitä kohtaan. Me voimme vihata hirmuvaltiasta ja panna hänet pois viralta, saatamme vapautua vanhoista lupauksista, mutta me emme aio vaihtaa toisia kahleita toisiin. Jos teillä olisi sellainen panttivanki mielinmäärin käytettävänänne, voisitte te tehdä koko meidän itsenäisyysjulistuksestamme makeistötterön.
— Teidän itsenäisyysjulistuksestanne! Mitä hullutuksia!
— Vedättekö sitä virttä, rouvaseni? Minusta näyttää ajatustenne paljastaminen vielä olevan vähän liian aikaista, kun emme ole edes selvillä pienen tehtävämme alustakaan. Tahdotteko siis pakottaa minut heti ratsastamaan takaisin leiriin ja jättämään teidät lavertelemaan herralle kohteliaisuuksia hänen onnellisesti lähtiessään.
— Ei, Detlof, olkaamme viisaita, älkäämme menettäkö otollista hetkeä hyödyttömien kiistojen tähden! Minä olen, kuten sinäkin, jo uskaltanut liian paljon voidakseni enää huolia mistään epäilyksistä, kun hetki on tullut. Nyt tai ei milloinkaan. Ellemme nyt vangitse puuteroitua jalopeuraamme, niin pääsee hän pakoon, ja kaikki joutuu vaaraan. Siis täytyy joko sinun onnistua tänään tai Hästeskon huomenna. Jompikumpi; muut mahdollisuudet täytyy estää kaikin mokomin.
— Oh, minä onnistun kyllä, rouvaseni. Minä en salli Hästeskon kopeilla käskijän tavoin, hän kun aina kohtelee meitä toisia, ikäänkuin ei kellään muulla kuin hänellä olisi rahtuakaan rohkeutta.
— Mutta minä sanon, että se voi mennä myttyyn, ja silloin täytyy ryhtyä siihen toiseen tuumaan, siepata asianomainen Loviisan tieltä huostaamme. Koska sen täytyy tapahtua keskellä päivää, on tarpeellista ryhtyä muutamiin toimiin, joita ei saada valmiiksi ennenkuin ylihuomenna. Enfin, on siis erittäin tärkeätä, ensiksikin, ettei ennen aikojaan pelästytetä armollista herraa onnistumattomalla yrityksellä, joka on mieluummin lykättävä toistaiseksi, ellei edeltäkäsin olla aivan varmoja sen menestymisestä; ja toiseksi, ettei hän lähde täältä ennen ylihuomenta, jolloin kaikki on kunnossa uuteen yllätykseen. Kas siinä, ystäväni, on syy, miksi minulla äsken oli armo osoittaa herralle alamaista kunnioitustani.