19. AALLOTAR JA KYSYMYS.
Kun arkkitehti Lithau oli muutamia minuutteja ääneti ajanut edelleen, kysyi hän äkkiä matkakumppaniltaan.
— Onko neidillä mitään asiaa Helsinkiin?
Ringa hämmästyi ja huudahti:
— Lähteekö arkkitehti pois?
Lithausta tuntui kuin pimeys olisi hänen ympärillään valjennut tuosta ajattelemattomasta huudahduksesta ja kuin lumipeitteinen talvinen metsä olisi yht'äkkiä muuttunut kesäisen viheriäksi puistoksi.
— Minä matkustan huomenna, vastasi hän.
— Ja tulette takaisin keväällä rakentamaan kartanoamme?
Äänen vieno, hapuileva värinä sanoi paljoa enemmän kuin kysymys.
— Jos Linnaisten kartano olisi koko minun maailmani, ei minua voisi mikään pidättää palaamasta. Mutta täällä ei kukaan kaipaa minua. Minä lähden keväällä Italiaan kahdeksi vuodeksi. Tietääkö neiti, minkä arvoinen Italia on halvimmallekin meistä, jotka tutkimme ja rakastamme taidetta?