— Jos tuot salakauppiaan, lupaan sinulle leiviskän tupakkaa vaivastasi.
— Hätätilassa polttaa sammalia, kuului vastaus.
— Se mies on vaarallinen ja voi saada aikaan paljon pahaa. Sinä olet viekas kettu, niin tyhmäksi kuin tekeydytkin, eikä kukaan muu kuin sinä pysty saamaan häntä kiinni. Tee se, toveri, kuninkaan tähden, jollet sitä minun tähteni teekään!
— Kuninkailla ja lapsilla on lyhyt muisti.
— Huuti, mies, sananlaskuinesi, ja muista, miten vanhan herrasi käy, jos saadaan kuulla, että semmoisia kirjoituksia luetaan meidän pihallamme.
Korpraali tuumi, koputti porot piipustansa, kynsi korvallistaan ja vastasi:
— Olkoon!
Tyytyen tähän yksisanaiseen lupaukseen, joka oli salakauppiaan varma turmio, kersantti kääntyi kokoontuneen talonväen puoleen ja kysyi heiltä, mitä he ajattelevat kirjoituksesta.
Savolaiset epäröivät, katselivat ensin toisiinsa, sitten kysyjään, joka heistä näytti liian pieneltä pitämään niin suurta komentoa, eivätkä vastanneet mitään. Vihdoin rohkaisi mielensä pitkä Tikki, joka myös oli joukossa, ja vastasi huulillaan pilkallinen hymy, joka jo kerran ennenkin oli suututtanut kersanttia:
— Leivästä menee mies myllyyn, tupakasta kaupunkiin, viinasta hän menee paholaisen saunaan.