Kutsuttu, pieni, kaunis ja solakka aliupseeri, joka äsken juuri oli tullut edellisen vartijan sijaan vallille, lähestyi tervehtien sotilaan tavoin.
— Mutta tuohan on vielä hoitajaa tarvitseva lapsi, huomautti prinssi hymyillen. Nimesi?
— Lennart Croneld, savolaisjoukon kersantti.
— Savolaiset ovat rajalla. Kuinka sinä olet täällä?
— Tulin vasta keväällä palvelukseen, sain määräyksen lähteä Viaporiin oppimaan sotatiedettä ja odotan käskyä lähteä pataljoonaani.
— Osaatko ratsastaa?
— Jotakuinkin, ja kuninkaani takia vaikka tuleen.
— Hyvä. Vie tämä kuninkaalliselle majesteetille, sinne mistä hänet vain löydät, kenties Loviisaan. Mutta aja kuin vimmattu ja tuo minulle vastaus. Jos kahdessatoista tunnissa ehdit takaisin, elävänä tai kuolleena, niin olen pitävä sinut armollisessa muistissani.
— Se on tapahtuva, teidän korkeutenne! Saanko vielä muita käskyjä?
— Et.