— Saat sillä ehdolla kuin sanoin. Minun palveluksessani ei ole viinaa. Jos vielä kerrankaan maistat sitä tavaraa, saat eron. Ja elä nyt sen mukaan, mene!
Niin sanoen Stjernkors lähti kävelemään edelleen. Mustalainen katsoi häpeissään hänen jälkeensä eikä hiiskunut enää sanaakaan, vaan poikkesi kulkemaan metsätietä johonkin latoon, siellä pukeutuakseen toisiin vaatteisiin.
Mutta kun nuori pappi oli saapunut sillalle, josta olisi ollut erottava kappalaisen taloon, hän pysähtyi ja näytti muuttavan mielensä.
— Ei — sanoi hän itsekseen — minä en saa hätäillä, minulla ei ole vielä mitään todistuksia. On parasta kuulla ensin, mitä Joosua tietää.
22. MITÄ JOOSUA TARKOITTI HARAKAN LAULULLA.
Määrättynä aikana tuli Joosua. Hän oli pessyt kasvonsa ja sukinut tukkansa; hänen siivo pukunsa teki hänet neuvottoman ja naurettavan tottumattoman näköiseksi. Koeteltuaan ensin jonkin aikaa turhaan koukutella ja kierrellä hän alkoi selontekonsa seuraavaan tapaan:
— Minä luulin, että mamseli oli ensiksi suunnannut matkansa Martoisiin, ja siinä olinkin oikeassa, mutta koska hän oli kahden päivän matkan edellä minusta, ei ollut niinkään helppoa löytää jälkiä. Sentähden kuljin puoli päivää harhateillä ajaen takaa erästä Säkylän kylän miestä, joka veti myllynkiviä, mutta illan suussa käännyin etelään päin ja tunsin Martoisten torpparin laahustavan jalan jäljet. Silloin lainasin hevosen ja reen lukottomasta tallista Repolan kylästä ja aloin ajaa kiidättää heidän jälkeensä…
— Lainasitko?
— Minä en jaksanut astua. Kolmantena päivänä olin vähällä saada heidät kiinni Turun puolella, kun kaksi Repolan miestä tuli täyttä laukkaa jäljessäni, mutisten jotakin, että olin varastanut heidän hevosensa.
— Senkö, jonka lainasit?