Mustalainen alkoi kiihkeästi itkeä.
— Enkö sitten saa enää koskaan tulla luoksenne? nyyhkytti hän.
— Milloin vain tahdot, Joosua. Palaa takaisin, milloin haluat koettaa tulla hyväksi ihmiseksi.
23. HOVINEUVOS KOPFSCHMERTZ.
Suomen virallisessa lehdessä[13] oli siihen aikaan luettavana lain määräämä kuulutus, joka herätti uteliaisuutta ja huomiota. Ilmoitettiin nimittäin, että kaikenlaista irtainta omaisuutta, puhdasta rahaa ja velkakirjoja oli otettu talteen epäiltävältä henkilöltä ja että ne saattoi yön ja vuoden kuluessa periä Aulangosta kruununvouti Rågbergiltä se, joka voi todistaa olevansa niiden omistaja. Tavarain arvo oli melkoinen, noin 23.000 hopearuplaa, lukuunottamatta lukittua ja avaamatonta lipasta. Ei ketään omistajaa kuulunut.
Sitä paitsi ilmoitettiin samassa lehdessä mamseli Apollonia Durinille, jonka oleskelupaikkaa ei tiedetty, että paitsi mainittua omaisuutta samalta epäiltävältä henkilöltä oli otettu kaksi mamseli Durinille kuuluvaa velkakirjaa ja muutamia vähempiarvoisia, hänen nimellään varustettuja tavaroita; mutta siihenkään ilmoitukseen ei tullut vastausta. Huhti-, touko- ja kesäkuu kuluivat, eikä Stjernkors, vaikka hän hiljaisuudessa tiedusteli Ahvenanmaalta mamseli Durinia, saanut muuta selkoa kuin että hän oli jo maaliskuussa lähtenyt postiveneessä Ruotsiin.
Se riitti kuitenkin poistamaan murheen taakan nuoren papin sydämestä. Asianomainen oli siis elossa; mustalainen ei ollut upottanut häntä meren syvyyteen.
Kappalainen, pastori Idegran, vetäytyi varovasti erilleen koko asiasta. Hän toimitti niin, että kruununvouti Rågberg laillisesti määrättiin rovasti Ödmarkin lapsien holhoojaksi; vainajan velkojat kutsuttiin kokoon, ja huutokauppa, jossa kallisarvoinen irtaimisto oli myytävä, siirrettiin toistaiseksi. Idegran olisi tehnyt sievoiset kaupat, jos niin erinomaiset huonekalut, maalaukset, kirjat, hopea- ja taide-esineet olisivat joutuneet myytäviksi vasarakaupalla Aulangon talonpoikain keskuudessa.
Rågberg oli jäykkä herra, virkavaltainen ihan kiireestä kantapäähän, paljoa virkavaltaisempi kuin hänen esimiehensä laamanni Åkerström; mutta jos pestiin pois ulkokiilto, oli kankean kuoren alla kunnollinen, rehellinen, hyvää tarkoittava virkamies. Herra Rågberg ja Stjernkors eivät likimainkaan olleet samanlaisia mielipiteiltään, mutta he kunnioittivat juuri parahiksi sen verran toisiaan, etteivät joutuneet riitaan lapsista.
Kevään ja kesän tullen kävi lasten tila yhä paremmaksi, heidän voimansa varttuivat, heidän terveytensä näytti melkein päivä päivältä edistyvän raittiin ilman, valon, vehreyden ja toivon vaikutuksesta. Allfridan posket pyöristyivät ja terveyden punahohde alkoi kohota niille; Beatan mielipuolisuus haihtui kuin talvinen sumu, ja siitä jäi jäljelle vain hajamielisyys. Isidor rupesi kaikkien ihmeeksi vähän kuulemaan ja puhumaan. Erland Stjernkorsin vaivat alkoivat tulla runsaasti palkituiksi, Loa Åkerström siunasi hetkeä, jolloin hän oli ruvennut lasten opettajaksi, ja täti Milenia jupisi leikillään tyytymättömänä, että "hupsut lapsipahat" ovat ruvenneet nukkumaan joka yö rauhassa, joten hänellä ei ole mitään tekemistä. Voisihan mikä piika hyvänsä hoitaa semmoisen joukkion, joka ei tee muuta kuin syö ja makaa.