— Niin, eikö olekin? Ja kuitenkin oli maisteri Stjernkors, joka tietää kaikki asiat paremmin kuin muut, sanonut sitä ihmishuutokaupaksi. Kaikkia sitä saakin kuulla! Ikäänkuin ei armeliaisuus olisi kunnallis-institutsioni … assosiatsioni… inkvisitsioni … rekreatsioni,[18] saavathan ne ruokaa, vaatteita ja asunnon!
— Mitä hemmettiä — keskeytti jahtimestari von Holbach remahtaen aika nauruun — jos armeliaisuus on inkvisitsioni, niin enpä ollenkaan kummastele, että Idegranista on tullut suurinkvisiittori. Se pahus myötti viime maanantaina korpraali Skottilta ruiskuhilaan pellolta ja lehmän kytkyestä.
— Ei, hyvä isä, armeliaisuus on kommunikatsioni … kollisioni … konfusioni[19] … ja sentähden on kuin ollakin pitää, että lapset myydään huutokaupalla, passionin tähden, konsideratsionin tähden ja muntratsioniksi,[20] ivaili neiti Jacquette ollen mitä terävimmällä ja pisteliäimmällä tuulella. — Olisipa vahinko, ellei Idegran pääsisi kirkkoherraksi.
—- Mitä sanotte? kysyi laamanninrouva tapansa mukaan turvatonna pistopuheita vastaan.
— Minä kuulin kerrottavan — vastasi neiti Jacquette vahingoniloisena voitostaan — että Sammen Simo ja monet muut pitäjäläiset aikovat pyytää maisteri Stjernkorsia neljänneksi vaaliin.
— Se ei käy päinsä — terveydeksenne, rouva Åkerström! — ennenkuin hän suorittaa pastoraalitutkinnon, väitti Arvelin vastaan.
— Ei, ei se saata mitenkään käydä päinsä, jatkoi laamanninrouva avusta kiitollisena. — Hänen täytyy ensin suorittaa pastoraalitutkinto. Ja siihenpä tarvitaankin hyvä joukko tietoja. Entä ansiot sitten!
— Kyllä kai, puuttui puheeseen Jacquette, siihen tarvitaan sen verran, että mies vanhoilla päivillään lukee uudelleen entiset koululäksynsä ja menee kaikkein nöyrimmän näköisenä tuomiokapitulin nuorten lehtorien eteen ja pyytää heitä hyväntahtoisesti tutkimaan, voisiko hän ehkä ansaita pastorin viran, kun hän jo on puolen ikäänsä kunnialla hoitanut sellaisia toimia. Jos herrat lehtorit vastaavat: voitte — tai: varsin hyvin — tai: aivan erinomaisesti — silloin anoja saa kirjallisen todistuksen siitä, ettei hän ole aasi, joka olikin todistettava, ja sitten hän saa oikeuden etsiä itselleen lauman, kun kirkko on hänet jo paljoa aikaisemmin vihkinyt paimeneksi. Mutta jos lehtorit vastaavat kieltävästi — niin, silloin ei N.N. ansaitse kunniasauvaa, ja kirkko on saanut sinetöidyn vahvistuksen siitä, että se on sellaiselle kelvottomalle antanut papinkauluksen, sakramentit ja ihmissielut — mutta ei tuloja. Muuten kysyin äskettäin huvikseni Stjernkorsilta, joko hän on suorittanut tutkinnon, ja hän sanoi tehneensä sen viime vuonna, ynnä suorittaneensa kaikki metkut, mitä siihen kuuluu: väittelyt, saarnat ja hikoilemiset. Turussa näkyy olevan kaksi vesiparannuslaitosta; toinen Kupittaan lähteellä ja toinen lähempänä tuomiokirkkoa.
— Niin, siitä nyt näkee — sanoi laamanninrouva — mihin joudutaan, kun taitamattomat saavat ryhtyä asioihin, joita eivät ymmärrä. Saatan kyllä hyvin käsittää, miten Stjernkors on saanut semmoista kannatusta tässä pitäjässä. Onhan nähty, miten hän päivät päästänsä käy töllipahasissa kurjimman roistoväen luona, mitä Aulangossa on. Sentähden on nyt sellaista joukkoa, joka pyytää häntä neljänneksi vaaliin, mutta luullakseni on pitäjässä sen verran edukatsionia,[21] sen verran suppositsionia,[22] että roskaväeltä saadaan äänestetyksi suu tukkoon.
— Minä puolestani — sanoi kruununvouti varovasti puheen lomaan — pitäisin Stjernkorsia sangen sopivana. Hän on hyvin uuttera, tosin hiukan yltiöpäinen ja liian vähän muodollisuuksista huoliva, mutta hän on kuitenkin taistellut ankarasti salapolttimoita ja salakapakoita vastaan. Tänä vuonna on meillä Aulangossa paljon vähemmän kruununrästejä, ja kansa on tullut ahkerammaksi.