— Te olette nuori, maisteri, ja nuoresta, kiivaasta innosta näyttää se aivan luonnolliselta. Mutta koettakaahan hallita meidän kirkkomme kaltaista kirkkoa. Käykäähän tuomitsemaan pappien omaatuntoa, kun ei ole ulkonaisia, selviä, laillisia todistuksia, ja ajatelkaa tarkoin, ennenkuin kaikkien pilkkaajain iloksi koskette kaapuun, lipereihin ja säätymme arvoon. Ödmarkia varoitettiin kerta toisensa jälkeen; määräys väliaikaisesta virastaerottamisesta oli jo valmiiksi kirjoitettuna, kun kuolema hänet tapasi. Pastori Idegran oli muutamia viikkoja sitä ennen Turussa ja selitti sub secreto, salaa, että vaikka hänestä olikin tuskallista tunnustaa totuus, ei hän kuitenkaan voinut enää kauemmin olla vaiti ja katsella, miten tuiki huolimattomasti seurakuntaa hoidetaan ja miten sopimatonta elämää pappilassa pidetään.
— Pastori Idegranko?
— Kummastuttaako se teitä? Kuka olisi ollut lähempi mies kuin hän puhumaan seurakunnan hyväksi?
— Se on totta, vastasi Stjernkors huultaan purren.
— Sanalla sanoen, huomaatte, että tuomiokapituli teki kaiken, mitä siltä kohtuullisesti voidaan vaatia. Tuomiokapituli ei voinut kokonaan estää edellisen vapaamielisemmän aikakauden vaikutusta nykyiseen kirkkoomme eikä vastoin muodollista laillisuutta tuomita kirkkoherraa viralta.
— Eiköhän yhdentoista tuhannen sielun ajallisen ja iäisen onnen olisi pitänyt painaa enemmän vaa'assa?
— Miljoonan ja kahdeksansadan tuhannen sielun onni riippuu nykyään siitä, että Suomen kirkkolakia tunnollisesti noudatetaan, vastasi rovasti olkapäitään kohauttaen. — Mutta älkäämme enää puhuko siitä. Kenenkä kolmesta ehdotetusta te, maisteri, luulette seurakunnalle soveliaimmaksi ja parhaiten ansaitsevan tulla valituksi.
— Asemani on arkaluontoinen. Mieluummin tahtoisin olla vastaamatta kysymykseen.
— Ei, ei suinkaan. Minä tiedän, ettette ole suostunut pitäjäläisten ajattelemattomaan ehdotukseen. Minä hyväksyn hienotunteisuutenne, jota siinä osoititte vanhoja, ansiokkaita hakijoita kohtaan; siinä käyttäydyitte oikein kiitettävästi. Mutta sentähden saattekin vapaasti ja suorasti lausua mielipiteenne. Olemmehan me, te ja minä, tässä puolueettomina todistajina. Me hoidamme vain koneistoa emmekä vaikuta mitään vaalin päätökseen. Kuitenkin luulisin, ettette te, maisteri, voi olla aivan välinpitämätön. Vastatkaa siis: kenenkä katsotte parhaiten ansaitsevan päästä tänne kirkkoherraksi?
— Jos minua vaaditaan sanomaan ajatukseni — vastasi Stjernkors hiukan kumartaen — niin täytyy minun surkutella, ettei niin monesta arvokkaasta vanhasta miehestä, jotka olisivat voineet päästä ehdolle vaaliin, kellään ole ollut rohkeutta hakea niin pahamaineiseen seurakuntaan, missä kuitenkin suuri ja siunauksellinen Herran työ odottaa oikeata tekijäänsä. Minun mielestäni on kolmesta ehdolla olevasta kirkkoherra Lysander vähimmin sopimaton.