— Ehkä olette mekaanikko?
— Vaikkapa niinkin. Muuten olen nykyään varsinaisesti vaskiseppä.
Minä katsahdin äitiin ja näin hänen kasvojenilmeistään: vaskiseppä! Johan sen arvasinkin. Ja moisten kanssa isä rupeaa ystävällisiin keskusteluihin. — Äidin olisi vain tarvinnut lisäksi sanoa: ettekö tahdo olla hyvä ja tinata minun vanhoja kastrullejani?
Hän oli vaiti. Mutta sen sijaan kuulin isän sanovan:
— Vaskisepän ammatti on sangen hyvä, varsinkin jos tekee tehtävänsä ymmärtäväisesti. Mutta kovin tuottelias se ei kaiketi liene?
— Aina sen mukaan, miten kukin onnistuu ja asiansa hoitaa. Muutamat rikastuvat, toiset köyhtyvät.
— Niin, valitetaan, etteivät ammattikunta-asetukset ole enää pitämässä nurkkamestareja aisoissa. Uusi elinkeinovapaus tahtoo, paha kyllä, mullistaa kaikki toiselle kannalle. Teillä, hyvä herra, on ehkä myöskin syytä olla tyytymätön elinkeinovapauteen?
— Päinvastoin. Minä toivon, että jokaisella olisi vapaus hankkia toimeentulonsa rehellisellä työllään.
— Mutta, antakaa anteeksi, hyvä herra, minä muistelen nähneeni teidät jossakin. Oletteko sattumalta ollut työssä vaskiseppä Thalénilla tai Avanderilla Helsingissä.
— En, hyvä herra. Mutta minä muistelen, että me pari vuotta takaperin matkustimme samassa höyrylaivassa Tukholmaan.