— Nyt tulee yhteentörmäys!
— Kunpa kaikki rautatiet olisivat yhtä turvassa yhteentörmäyksiltä kuin tämä rata, jolla kulkee vain yksi ainoa juna, sanoi herra Damm hymyillen.
Äidin huudahdus pelasti meidät kuitenkin toisenlaisesta yhteentörmäyksestä. Erehdys johtui siitä, että ajoimme sillan alitse, ja kohta olimme Turengin asemalla. Sigrid valitteli kuolevansa janoon, ja parissa minuutissa seppä sai hänet tyyntymään maitolasilla. Sillä hän voitti ainoastaan äänettömän luvan saada jatkaa matkaansa meidän vaunussamme. Meidän kiistamme oli saanut lopun tuossa luulotellussa yhteentörmäyksessä, herrat puhelivat rautatien vastaisesta jatkamisesta Tampereen vapaakaupunkiin, ja me saavuimme muitta seikkailuitta matkan päähän, Hämeenlinnaan.
5. MATKASEIKKAILUJA.
Pilli vihelsi, kulku hiljeni, juna pysähtyi, ja kelpo vanhempani päästivät helpotuksen huokauksen rinnastaan, kun he niin odottamattoman onnellisesti olivat päässeet tuon hirvittävän rautatien vaaroista. He saattoivat jälleen hengittää vapaasti, nyt he voivat levätä miellyttävällä maantiematkalla, jossa eivät mitkään konehirviöt joka hetki olleet uhkaamassa heitä kamalalla kuolemalla. Isän kello oli puoli yksi.
— Katsohan, isä kulta, tavaroitamme, muistutti äiti, ja kiiruhtakaamme, että ehdimme Muistoon tänä iltana. Me emme voi häiritä tätiä myöhemmin kuin kello seitsemän.
— No, no, vastasi isä, ruokaa pitää meidän kumminkin saada, ennenkuin lähdemme jatkamaan matkaa. Te jäätte arvattavasti Hämeenlinnaan, herra insinööri.
— Tunniksi tai pariksi.
— Aivan kuten mekin. Saanko ilon kutsua päivälliselle?
— Kiitoksia, mutta minulla on asioita toimitettavana nyt heti.
Vastedes ehkä saan kunnian…