Minä en todellakaan ollut muistanut pukuani. Muuta en voinut tehdä kuin sulkea oven ja kiertää käteni äidin kaulaan.

— Mutta mistä tuo hirveä häkä tuli? kysyi isä.

— Rakas isä, mitä muuta voi odottaa kestikievarissa, jossa kulkee väkeä kuin maantiellä?

Häkä oli varmaankin tullut uunista. Me tutkimme sen tarkemmin, ja kas, kynttilä, jonka me niin huolellisesti olimme yöllä panneet sinne, oli sulanut, ja siitä oli tullut hiiliin niin paljon talia, että kokonainen komppania olisi voinut siitä saada surmansa.

— Silläkö lailla te pidätte huolta talon turvallisuudesta, huomautti isä iloisesti.

Siitä palasi jo toistenkin hyvä tuuli. Me pukeuduimme. Unesta ei ollut enää puhettakaan sinä yönä. Ainoastaan onnellinen Frits nukkui kaikkien puolesta. Kello oli neljä aamulla, me annoimme tehdä uudelleen tulen etumaisen huoneen kauheaan takkaan ja tilasimme kahvia.

Herra Damm oli samoin pukenut yllensä, mitä hänen puvustaan vielä puuttui. Me istuimme siis viisin takkatulen ääressä. Kelpo äitini ei ole kohtuuton vaatimuksissaan; hän oli odottanut sepän pyytävän anteeksi sitä, että hän, kuten äidin mielestä oli laita, oli tunkeutunut meidän rauhoitetulle alueellemme, mutta äiti ymmärsi, että seppä oli taaskin tehnyt meille palveluksen, ja vaikka se harmittikin häntä, ei hän kuitenkaan näyttänyt sitä toisille. Seppä ei pyytänyt anteeksi, mutta ei myöskään näyttänyt pitävän mitään lukua avusta, minkä hän oli antanut tuona tukalana hetkenä; minuun hän tuskin viitsi katsahtaakaan.

Isä oli aivan ihastuksissaan.

— Olen minä kuullut puhuttavan sepistä, jotka ovat olleet pappeja — virkahti hän pudistaen sepän karkeaa kättä — mutta enpä koskaan ennen ole tavannut seppää, joka samalla on sukkela henkilääkäri. Mitä arvelette, hyvä herra, joisimmeko, kahvia odottaessamme, lasin Ruotsin punssia?… Ai, nyt olemmekin köyhässä Hämeen sydämessä. Mutta lasi olutta? Vai viinaryyppy, kumpaako suvaitsette? Täällä on hieman liian raikasta tuon jäähdytysparannuksen jälkeen.

Isä erehtyi innoissaan sellaista sanomaan. Hän kuuluu kohtuudenseuraan eikä juo koskaan väkeviä juomia, paitsi lasillisen viiniä ja olutta ja joskus totia. Minä olin varma, että seppä ottaisi sen huomioonsa. Turha toivo! Se hirviö otti esille pienen matkalippaan, jossa oli kaikki teetarpeet, ja pyysi saada tarjota meille lasillisen vattulikööriä.