— Eikö mitään?
— Minä pyydän, teidän ylhäisyytenne, olkaa hyvä, ajatelkaa, että te itse olisitte ollut minun sijassani. Vain se minulla on sanottavaa.
— Te tiedätte rangaistuksenne, ja te tulette kuitenkin itse antamaan itsenne ilmi?
— Björck on ystäväni. Minä teen hänelle vain saman, minkä hän on tehnyt minulle. Mutta minulla on suurempi syy siihen, sillä minä todistan, että minä olen ainoa syyllinen.
Kenraali kohautti olkapäitään.
— Olkootpa perusteenne, nuori mies, mitkä hyvänsä, niin teidän kiinnipanemisenne ei ole vältettävissä. Te olette rehtorin alainen, ja aluksi vartioidaan teitä yliopiston karsserissa.
— Sallitteko, teidän ylhäisyytenne, minun tehdä erään pyynnön?
— Pyytäkää. Jos vain on minun vallassani…
— Teidän ylhäisyytenne, te myönsitte Björckille, että hän kunniasanansa annettuaan saisi olla vapaana huomiseen asti. Minä pyydän samalla ehdolla samaa suopeutta.
Kenraali katsahti nuorukaisen vakaviin silmiin, ja tarkastus lienee päättynyt suotuisasti, sillä hetkisen mietittyään hän vastasi: — Nuori mies, te olette suomalainen; minä luotan sanaanne. Huomenna kello kahdeksan aamulla tulette rehtorin luo.