Severin kysyi heiltä, olivatko he tavanneet sen ja sen näköistä ylioppilasta. Ukot katsoa tuijottivat jäykästi ja välinpitämättömästi häneen ikäänkuin sanoen: mene kotiisi ja pane maata!

Severin kysyi uudelleen ja pani kysymyksensä tueksi kaksitoista killinkiä ukon kouraan. Silloin öinen vartija raapaisi korvansa taustaa ja selitti, että hän oli vähän aikaa sitten nähnyt kolmen herran kävelevän Pitkällesillalle päin.

Severin kiiruhti sinne. Sielläkin oli tyhjää ja hiljaista. Ainoastaan laulurastas lauloi kuten eilenkin puiston kukoistavissa pihlajissa, ja kaukaa kuului poistuvan veneen tasaiset airon vedot.

10. TUTKIMUS. KUULUSTELU.

Käveltyään kaupungin ristiin rastiin etsimässä kadonnutta ystäväänsä ja yhtä turhaan herätettyään aamu-unestaan kaikki toverit, jotka kenties saattoivat tietää jotain Vinsentti Aallonhalkojasta, Severin Björck meni, yön valvonnasta kalpeana ja alakuloisena, jo ennen kahdeksaa aamulla rehtorin luo, vakaasti päättäen ottaa niskoilleen niin suuren osan edellisen päivän tapauksista tulevasta rangaistuksesta kuin vain oli mahdollista. Vaikka hän olikin aivan perehtymätön rikosasiain käsittelyyn, ei hän kuitenkaan ollenkaan epäillyt jalomielisen petoksensa onnistumista; pahimmalta näytti hänestä valehtelemisen pakko, sillä siihen hän ei ollut ollenkaan tottunut. Mutta hän päätti käyttäytyä äärettömän röyhkeästi ja uhmaavasti, jotta todellakin näyttäisi mieheltä, joka pystyy ajamaan aseellisen vartijajoukon pakoon. Poikaparka, se oli vastoin hänen luonnettansa; hän ei ollut tytöksi pukeutunut Akilles, vaan lapsi Akilleen varuksissa.

Miehuullista päätöstään seuraten hän tallusti rehtorin huoneisiin sellaisella jyräkällä, että itsekin hämmästyi. Mutta paljon ei tarvittu sankaripukuisen lapsen aseitten riisumiseksi. Rehtorin ensimmäinen lyhyt kysymys kuului: "Missä on Ek?" — ja silloin Severin Björckin sankarisydän lensi kyyhkysen siivillä ystävän luo.

— Ekkö? sammalsi hän.

— Niin, Ek, joka on itse ilmaissut eilen itsensä päällikölle, jatkoi rehtori ankarasti.

Severin kauhistui. Hän ymmärsi varsin hyvin, miten asiat olivat, mutta päätti kuitenkin kokeeksi vielä yrittää.

— Jos Ek on antanut ilmi itsensä, on hän sen tehnyt vain pelastaakseen minut, vakuutti nuori ylioppilas kyyneleet silmissä.