— Luuletteko, herra Björck, hänen karanneen?
— En koskaan! Hänkö karkaisi? Ei, teidän korkeutenne! Ennen kärsisi hän minkä rangaistuksen hyvänsä.
Rehtori oli vaiti muutaman hetkisen.
— Kello on nyt neljännestä yli kahdeksan, sanoi hän. Täsmälleen kello yhdeksän te tulette kämnärioikeuteen, toivoakseni ainoastaan todistajaksi. Saamme nähdä sitten, onko herra Björck arvostellut ystäväänsä oikein.
— Pitääkö minun tulla kämnärioikeuteen? toisti Severin luullen kuulleensa väärin. Hän ei ollut ajatellutkaan muuta kuin yliopiston kurinpitotoimikuntaa, ja olipa sitä jo siinäkin.
— Kas tässä, lukekaa itse kurinpito-ohjesääntöjen 16:s pykälä!
Severin luki:
"Jos ylioppilas häiritsee sanoilla tai töillä sotilasvartijaa tai patrullia, lykätään rikos asianomaiseen oikeuteen, ja syytetyllä älköön olko tutkinnon kestäessä ja kunnes sen lopullinen päätös on tullut lailliseen voimaansa, oikeutta käydä luennoilla Yliopistossa; ja erotettakoon hänet sitten, rikoksen laadun mukaan, pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi, taikka myöskin ainaiseksi yliopistosta."
— Menkää, nuori mies, ja olkoon totuus teidän ainoana ohjeenanne, neuvoi rehtori, joka itse oli tunnettu semmoiseksi mieheksi, että hän noudatti horjumatta vakaumuksensa mukaan oikeutta, olivatpa sitten yleisen mielipiteen tuulenpuuskat hänelle myötäisiä tai häntä vastaan.
Severin kumarsi ja lähti, mutta paljoa hiljemmin kuin oli tullut. Seisoa kämnärioikeudessa ja olla todistuksellaan syyttämässä parasta ystäväänsä ja langettamassa hänen tuomionsa, se ei ollut mitään hupaista odotettavaa helläsydämiselle nuorukaiselle, joka tuskin vielä oli päässyt lapsuuden iän ohi eikä ollut koskaan seisonut muiden mahtimiesten edessä kuin opettajain ja tutkijain, ei koskaan nähnyt muita vaaroja kuin Euklideessa sattuvia tapaturmia ja hairahduksia ja ainekirjoituksen kieliopillisia virheitä. Eikä se kuitenkaan eniten häntä huolestuttanut. Missä oli Vinsentti? Ja olikohan hän tuleva oikeaan aikaan lunastamaan kunniasanansa? Vuorelle ilmestynyt pitkä mies oli kuin jättiläinen Severinin mielikuvituksessa. Ah, jospa vain Vinsentti tulisi, niin ehkä sitten vielä kaikki selvenisi. Mutta mitä, jos hän ei tulisikaan? Ilman häntä Severin Björck oli vain puoli itseänsä.