— Minä luulen, että mies, joka istuu puolinukuksissa uunin ääressä kello kolmen tienoissa aamulla, saattaa nähdä kaikenlaista, mitä hän ollessaan valveilla seuraavana päivänä ei voi vannoa todeksi.
— Mutta Joonas vannoo olleensa valveilla.
— Kuulkaahan, hyvä … mikä on nimenne?
— Kiven Matti, pappilan muonatorppari.
— No niin, hyvä Kiven Matti, on olemassa taivaan ja maan välillä semmoista, mitä oppineet eivät ymmärrä. Mutta ei silti tarvitse uskoa jokaista, joka kuvittelee nähneensä kummituksia, vaikka kaikki ehkä onkin ollut vain valon heijastusta ikkunan ruuduista. Hyvin luultavasti rovasti Ödmark itsekin oli yövalvonnasta, juomisesta, suruista ja omantunnontuskista kovassa mielenliikutuksessa ja luuli näkevänsä vaimovainajansa ja kuolleet lapsensa, ja se ehkä on aiheuttanut hänen oman pikaisen kuolemansa. Kuitenkin neuvon teitä, vainajan vanhaa palvelijaa, olemaan puhumatta näyistä ja kertomatta muuta pahaa isäntävainajastanne; sillä Herra yksin on kaikkien meidän tuomarimme. Saman neuvon annamme Joonas-ystävällemme. Mutta ellen pety, alkaa metsä harveta, ja tuolta näkyy jotakin tornin tapaista.
— Se on Aulangon kirkon torni, ja pappila on aivan lähellä sillan toisella puolen.
3. PERILLETULO.
Pappilaan oli enää vain kahdeksasosa penikulmaa jäljellä, mutta sepä matka sattuikin olemaan tukalakulkuista. Tuuli oli siinä tasangolla saanut mielin määrin temmeltää, aitojen vieressä oli miehen korkuisia kinoksia, ja pikemmin kyntäen kuin ajaen saapui reki vihdoinkin suurenlaiseen kylään.
— Tässä on kirkonkylä, selitti kyytimies tullen sen nähtyään taaskin puheliaaksi. — Tässä asuu Vikuri, joka ruokkii kuusi hevosta hautausmaan heinillä ja vetää lankkuja sahalta kahdeksan päivää viikossa. — Tässä asuu Pikku Pukki, se mies keittää kolmesataa kannua viinaa pienestä perunamaastaan. — Tässä on Mietoinen; sen huusi pastori keväällä omasta saatavastaan ja maksoi parhaasta pellosta sen, minkä muut maksavat kivirauniosta. — Tässä on Alavirran kapakka. — Tässä on Seppälä, jonka isäntä löi veljensä kuoliaaksi juhannusyönä. — Tässä asuu Sampi, joka keittää viinaa yhdeksänkymmenen kannun pannulla polttimohuoneessa ja sadankahdeksankymmenen kannun pannulla metsässä. — Tässä on Takaperä, joka on käräjöinyt pastorin kanssa neljätoista vuotta myllyn sulusta, ja nyt menettää isäntä talonsa. — Tässä on Riitamaa, jonne mustalaiset kokoovat varastamansa tavaran. — Tässä on Pakkanen; sen talon tytär tappoi lapsensa kaivoon. — Tässä on Iikkalan kestikievari, josta nimismies otti takavarikkoon aimo lailla viinaa pyhäinmiesten päivänä. Sanotaan kestikievarin vielä pelastaneen kuusitoista lekkeriä, jotka olivat piilossa tallin sillan alla. — Tässä on Ahkolan kapakka, eikä pahempaa variksen pesää ole seitsemäntoista penikulman alalla. — Tässä on Viitala, jonka emäntä poltti oman navettansa. — Tässä on Talvinen…
— Jo riittää, keskeytti matkustaja kärsimättömästi. — Kertomuksestanne päättäen, hyvä Kiven Matti, saattaisin pikemmin luulla tulleeni ryövärien pesään kuin kristilliseen seurakuntaan.