— Olen varma siitä. Ja luulen, että herra pastori saa helpoimmin toimeen semmoiset parannukset, mitä kipeimmin kaivataan, kun seurakunta on saanut tietää asiasta. Kirkko näyttää olevan perinpohjaisen korjauksen tarpeessa, ellei ehkä olisi viisainta rakentaa kerrassaan uusi.

— No mitä muuta luulette sitten minun koettaneen tyrkyttää tyhmille talonpojille jo kymmenen vuoden ajan? Mutta ottakoon, ken voi, tyhmyyden ja itsepäisyyden heidän häränpäistään. Ei, vanhaa rähjää pitää vielä pöngitellä muutamia vuosia, kunnes se jonakin päivänä luhistuu kasaan; sitä mieltä on enemmistö kirkonkokouksessa. Minä olen kuitenkin koonnut kirkonkassan, se kasvaa hiljaisuudessa kuin lumivyöry, herra maisteri, ja sentähden ne sanovat minua koronkiskuriksi… Saanko tarjota nuuskaa?

7. MITÄ OLI AJATELTAVA?

— Myönnän — virkkoi Stjernkors, yhä enemmän kummastuneena siitä varmuudesta ja avomielisestä tyyneydestä, jolla pastori itse johti puheen hänestä kaikkialla liikkeessä oleviin häpeällisiin huhuihin — myönnän, että olen kuullut sellaisia lörpötyksiä, mitä suvaitsitte mainita, ja etenkin tämän pitäjän monista ja suurista viinapolttimoista.

— Senhän saattaa arvatakin, vastasi siihen kappalainen hymyillen. Asia on siten, että meillä täällä on huonot heinämaat, ja karja elätetään suureksi osaksi rankilla. Muuten on sitä elinkeinoa edistänyt ensin talousseura ja sitten kruunu. Kun jokainen tilallinen maksaa viinaveroja, polttipa hän sitten tai ei, niin onhan selvää, ettei kukaan tahdo maksaa veroa ilmaiseksi.

— Mutta tapojen turmelus…

— Ai, ai, niitä nuoria kirjanoppineita, ne tahtovat tehdä meidät kaikki fariseuksiksi! Mutta leikki sikseen, herra maisteri, seurakunta on aivan samanlaisessa kunnossa kuin kirkkokin. Vaikka siitä sieltä täältä paikataankin raot ja reiät, pysyy se kuitenkin aina vain vanhana rähjänä. Jos tahdotte rakentaa kelvollista, niin antakaa vanhan luhistua läjään ja rakentakaa uudelleen perustuksista asti!

— Niin minä tahdonkin tehdä, herra pastori, ja aluksi ehdotan, että lukkarin suuri viinapolttimo lakkautetaan kokonaan.

— No, sepä olisi oikea hyvätyö, jos maisteri saisi niin paljon järkeä mahtumaan sen vanhan narrin kalloon. Kokonaista kuusi vuotta olen hänelle aina vähän väliä sanonut: kuules, Talvinen, heitä pois tuo liike; ei se kannata, hyvä lukkari! Rengit juovat koko voiton. Ja niin käykin; kahden vuoden kuluttua hän on köyhä mies.

— Minä olisin pastorin sijassa erottanut hänet virastaan.