— Kun Vappu ennusti minulle pitkää ikää, pyysitte minua rukoilemaan haudallanne seitsemänkymmenen vuoden kuluttua. Hedvig on nyt teitä lähempänä ja hän on elävä kauemmin kuin minä; mutta minä en tahdo kieltäytyä muistamasta teitä. Jos elän määrättyyn aikaan, niin polvistun yhdessä Hedvigin kanssa ja muistelen vielä kerran teitä. Eläkää onnellisena! Jääkää hyvästi.
— Ei, sinun vertaistasi, Eeva, ei ole koko avaran maan päällä. Jää hyvästi!
17. KATUJA.
Eeva Merthen lähetti pois vaununsa ja lähti jalkaisin tapaamaan diakoni Elgiä. Hän ei tahtonut astua tuon miehen eteen herttuattarena, vaan katujana. Sisar Paulina otti hänet vastaan hämillään.
— Matias ei ole kotona, hän on sairaitten luona käymässä.
— Sallitteko minun odottaa?
— Olkaa hyvä, käykää istumaan.
— Minä matkustan huomenna mieheni luo Pietariin enkä voi ennen lähtöäni jättää kiittämättä diakonia ja teitä ystävyydestä, jota ennen osoititte hupsulle tyttö paralle.
Sisar Paulina punastui ja oli vaiti. Mitäpä hän olisi vastannut?
— Kuinka voivat rakkaat pikku ystävät Joosu ja Maiju? kysyi Eeva oltuaan hetkisen vaiti.