— Olisiko sinun mahdollista Stettinistä lyhyeksi aikaa pistäytyä
Turkuun?
— Mahdotonta se on. Sota on todennäköisempi kuin rauha, ja joka hetki heinäkuussa on kallis.
— Miten käsket. Sallitko minun ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin pitääksemme vihkiäiset Stettinissä?
— Mutta miksei huomenna?
— Se on sydämen asia. Kyllä saat tietää kaikki, mutta … täytätkö pyyntöni?
— Kuinka voisin kieltää sinulta mitään, vähimmin kaikista oikeutta? Hyvä Jumala, sitä naista! Mikä odotus, eikä moitteen sanaakaan! Nyt ymmärrän, mitä olet kärsinyt näinä kolmenatoista vuotena…
* * * * *
Muutamien tuntien kuluttua tuosta keskustelusta lähti pikalähetti Karlsbadista niin suoraan kuin mahdollista Turkuun, toisin sanoen ratsastaen Stralsundiin, sieltä pakettilaivalla Tukholmaan ja edelleen toisella pakettilaivalla Suomen pääkaupunkiin. Syystä kyllä pidettiin suunnattomana edistysaskelena, kun nuo pakettilaivat, jotka olivat riippuvaisia kaikista tuulista, alkoivat jollain tavoin säännöllisesti kulkea edestakaisin kahdesti kuukaudessa, matkustajia ja postia kuljettaen.
Eräänä päivänä heinäkuun keskipaikkeilla 1758 saapui purjelaivalla Stralsundiin Tukholmasta suomalainen pappi, joka heti varustautui lähtemään Stettiniin, mutta saatuaan kirjeen, muutti matkasuunnitelmansa. Hän lähti sen sijaan Potsdamiin.
Syynä siihen oli Fredrik II:n 23. päivänä kesäkuuta Keithille lähettämä kirje, joka oli kuten tavallisesti kirjoitettu ranskaksi ja kuului: "Karlsbadin ilma tulee preussilaisille epäterveelliseksi. Koettakaa, jos voitte, olla 10. päivänä heinäkuuta Potsdamissa!"