— Milloinka voin palvella teitä siinä toimituksessa, jota varten olette kutsunut minut?
— Kuten näette, olemme onnettomuudeksi suuren sodan alussa. Puolisoni on virkatoimissaan ja kuninkaan seurassa kello kahdeksasta aamulla myöhään yöhön saakka. Mutta huomisaamuna kello kuusi… Oletteko kuuluttanut meidät Turun tuomiokirkossa?
— Laillista ja kirkonkirjoihin merkittyä kuulutusta ei ole voinut tapahtua, kun ei ole ollut kaikkia todistuksia, mitä laki vaatii. Olen yksityisesti eräässä rukoustilaisuudessa ilmoittanut avioliittonne seurakunnalle pelastaakseni teidän maineenne synnyinseudulla.
— Kiitos siitä!… Sallittehan minun nyt kysellä rakkaasta Anna sisarestani, teidän vaimostanne, ja muista Turussa olevista sisaristani. Ettekö ole hyvä ja käy istumaan tänne minun kabinettiini?
He keskustelivat kauan kabinetissa … Annasta, Merthenin sisaruksista, rouva Heldtistä, sisar Paulinasta ja muista ystävistä, jotka olivat jääneet vanhaan, rakkaaseen Turkuun. Paljon oli muuttunut, moni oli mennyt manan majoille noina kahtenatoista vuotena, ja Vappu oli ollut niistä ensimmäinen… Kamaripalvelija sytytti lampun ja toi teetä hienoissa Saksin posliinista valmistetuissa kupeissa … englantilaista tarjoilua, toista teetä kuin pormestarinrouva Merthen ennen muinoin tarjosi vierailleen Vapun ennustaessa prinsessa Ruususen vaiheita.
— Minulla oli kasvatusveli, sanoi vihdoin entinen herttuatar suruisesti ja vitkastellen. — Hän oli minulle hyvin rakas, ja minä olen tuottanut hänelle surua. Mitä on tullut Iisakki Alanuksesta?
— Ei kaikkea, mitä hänestä olisi voinut tulla, mutta nuhteeton sielunpaimen, vastasi diakoni. Hän on kappalaisena pienessä seurakunnassa Vaasan seuduilla.
— Naineenako?
— Hän on nainut edeltäjänsä lesken, kuudenkymmenen vuoden ikäisen.
— Ja onko hän antanut minulle anteeksi?