Kaivannon solassa tapahtunut kahakka, jossa suuri joukko Viaporista karanneita vankeja joutui kahden tulen väliin, jolloin laukauksia vaihdettiin ja verta vuoti molemmin puolin, oli niinä aikoina kuuluisa yli koko maan, ja se selittänee rosvoluolan edustalla sattuneen molemminpuolisen erehdyksen.
— Odottakaamme hiukan ja olkaamme niinkuin meillä olisi useampia seurassamme! jatkoi vaatteihin kääritty pää.
Niin odoteltiin en garde puolisen tuntia kummallakin puolella; molemmat luulivat lumivallia suojakseen, se kun peitti näkyvistä vihollisen. Vihdoin alkoi vallin eteläpuolella oleva matkustaja käydä kärsimättömäksi ja hän ryhtyi pistooli vireissä tiedustelemaan asemaa, kiiveten vuorostaan hyvin varovaisesti ylös vallille. Suureksi ihmeeksi kuomireki oli ainoa epäiltävä, minkä hän sieltä näki.
— Mitä p—n väkeä te olette? hän huusi pikemmin suoramielisesti kuin kohteliaasti pohjoispuolella oleville vihollisille.
— Mikäs maankuljeksija itse olette, kun uskallatte ampua rehellisiä markkinamiehiä? vastasi kuomista vaatteisiinkäärityn karkea ääni.
— No, olettepa te aika otuksia markkinamiehiksi, kun lähdette liikkeelle tämmöiseen ilmaan ja rakennatte lumimuurin tien poikki, huusi uudelleen turkkinuttuinen mies.
— Hävetkää hiukan syyttäessänne ihmisiä, jotka ovat teitä parempia, siitä, että tuuli on kaatanut männyn tien poikki! vastattiin kuomireestä uudelleen.
— Minulla on kiire.
— Niin meilläkin.
— Niin, siltäpä näyttää molemmin puolin! vastasi pistooleilla varustautunut mies hilpeämmällä äänellä ja kiipesi samalla alas vallin pohjoispuolelle.