— Yrjölä.
— Jotka kadehtisivat Yrjölän viilipyttyjä. Täällä lienee hyvä karja?
Ei mitään vastausta.
— Komissaari asuu varsin yksin täällä maalla. Teillä ei aina ole hyvät päivät yksin hoitaessanne näin suurta taloa ja vanhaa, kivulloista isäntää. Otaksuttavasti ei komissaari kitsaile palkkaa maksaessaan.
Ei vastausta.
— Niin, täällä maailmassa kuulee varsin paljon parjausta. Juurikuin ihminen silti olisi ahne, vaikka hän kokoaa itselleen pienen omaisuuden, tai olisi koronkiskoja, vaikka hän lainaa rahoja laillista korkoa vastaan! Olenpa varma, että komissaari testamentissaan on muistanut pitäjän köyhiä.
Emännöitsijä vastasi vain katseella, josta näkyi, että kaikki enemmät kyselemiset olivat turhaa vaivaa. Ruoka korjattiin pöydältä, makuusija tehtiin samaan huoneeseen, ja nuorukainen, luullen sen mukavuuden koskevan naispuolisia matkatoverejaan, levitti turkkinsa erääseen nurkkaan itselleen yösijaksi. Mutta emännöitsijä esti häntä siitä.
— Te tuossa! — hän sanoi osoittaen vuodetta — ja rouva tuolla sisällä!
— Onko täällä siis useampia huoneita?
— Matami Widströmillä — virkkoi Margret-rouva — on muuta tehtävää kuin vastata tyhmiin kysymyksiin. Hyvää yötä. Toivon sinun heräävän viisaampana.